Valtakunnallisen Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (2018) mukaan varhaiskasvatuksen järjestäjien on taattava ympäristö, joka tukee lapsen kehitystä ja varmistettava terveellinen, turvallinen ja oppimista edistävä ympäristö. Lisäksi on annettava lapselle mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa itseään koskeviin asioihin. Käsittelen tutkimukseni taustaosassa osallisuutta ja oppimisympäristön käsitettä varhaiskasvatuksen kontekstissa. Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, miten päiväkodissa toteutuu lasten osallisuus oman oppimisympäristönsä suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Tutkimuksessa selvitän varhaiskasvatuksen työntekijöiden omaa ymmärrystä osallisuus-käsitteestä ja oppimisympäristöstä ja näiden käsitteiden merkitystä heidän työssään. Tutkimukseni on laadullinen tutkimus, jossa aineisto on kerätty kahden eri kaupungin, neljässä eri varhaiskasvatusyksikössä työskentelevien työntekijöiden haastatteluilla ja havainnoimalla oppimisympäristöä keväällä 2019. Teemahaastattelussa käytettiin teemoittain aseteltuja kysymyksiä ja haastattelu eteni näiden kysymysten sisällä. Tutkimukseen haastateltiin yhteensä kuutta eri varhaiskasvatuksen työntekijää. Tutkimuksen analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä. Tutkimukseni tuloksena on, että lasten osallisuus ei toteudu kovinkaan hyvin varhaiskasvatuksessa oppimisympäristön suunnittelussa tai toteutuksessa. Osallisuus jää pinnalliseksi, lähinnä lelujen ja leikkitavaroiden valintaan liittyväksi mahdollisuudeksi vaikuttaa. Työntekijöiden käsitykset lasten osallisuudesta toteutumistavoista vaihtelevat suuresti. Kaikkien tutkimukseen osallistuneiden työntekijöiden käsitykset osallisuuden merkityksellisyydestä lasten arjessa ei sen sijaan ole eroavaisuuksia vaan jokainen tutkimukseen osallistuva varhaiskasvatuksen työntekijä kokee osallisuuden hyvin tärkeäksi.