Tutkielma käsittelee yhteiskunnan luontosuhdetta ja sen liitoksia antroposeeniin ilmastonmuutokseen. Tutkielman tavoitteena on kartoittaa ihmisen ja luonnon vuorovaikutussuhteen representaatioita aikakaudella, jolla ilmastonmuutos on läsnä muistuttamassa inhimillisen todellisuuden reunaehdoista. Tutkimuskysymyksenä on: Millaisia ovat ihmisen ja luonnon vuorovaikutussuhteen representaatiot antroposeenin ilmastonmuutoksen aikakaudella? Tutkimus paikantuu kulttuurisen ympäristösosiologian alueelle ja tutkielman kiintopisteinä toimivat representaation ja vieraantumisen käsitteet. Representaatiot ovat esityksiä, joiden kohde ei materiaalisesti ole läsnä. Ne voivat olla kuvia, kielellisiä kuvauksia tai näiden kokonaisuus. Vieraantumisen käsite puolestaan kuvaa modernisaation ja kapitalistisen yhteiskunnan vakiintumisen tuloksena syntynyttä ihmisen irtautumista ja etääntymistä luonnosta. Suoran vuorovaikutuksen puute ja sitä seuraava vieraantuminen luonnosta heikentävät ihmisen ymmärrystä ympäröivästä maailmasta. Tutkimuksen aineistona on Helsingin Sanomissa vuoden 2019 aikana julkaistujen ilmastonmuutosuutisten uutiskuvia. Aineisto on kerätty Helsingin Sanomien verkkosivuilta löytyvät arkiston kautta hakusanalla ilmastonmuutos. Aineiston rajaamisessa on käytetty systemaattista mediakuvaston sisällönanalyysiä, joka toimii siltana kohti syvällisempää representaatioanalyysiä. Analyysiä varten muodostunut kokonaisaineisto koostuu yhteensä kahdestakymmenestä uutiskuvasta otsikoineen ja kuvateksteineen. Aineiston analyysissä on hyödynnetty konstruktivistista representaatioanalyysiä, jolla aineistoa on järjestetty tarkastelemalla kuvien lajityyppiä, esittämistapaa sekä kontekstia. Representaatioiden analyysissä yhteiskunnallinen tilanne sekä kulttuuritausta ovat tekijöitä, joita vasten tulkinta tapahtuu. Analyysi on rakentunut suhteessa tutkimuksen taustakirjallisuuteen hyödyntäen myös aineiston tutkijassa herättäneitä spontaaneja tunnereaktioita. Analyysin tuloksena on syntynyt viisi representaatiota, jotka ovat (1) luonto tunkeutumassa ihmisen alueelle, (2) luonto pettää ihmisen, (3) ihminen toimimassa luonnon hyväksi, (4) ihminen tuhoamassa luontoa sekä (5) luonto ihmisen pääomana. Representaatioissa korostuu ihmisen ja luonnon vastakkainasettelu sekä roolitus, jossa aina toinen dominoi toista. Yhteys antroposeeniin ilmastonmuutokseen jää häilyväksi ja erityisesti ilmastonmuutosta kiihdyttävät voimat, talousjärjestelmä ja tuotantotapa jäävät pimentoon. Ilmastonmuutoksesta rakentuu Helsingin Sanomien lukijalle etäinen vaikutelma ja ilmiö vaikuttaa tapahtuvan jossain kaukana. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, etteivät uutiskuvissa esiintyneet representaatiot edistä ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta hedelmällistä ilmapiiriä. Toisaalta representaatioihin kietoutuva muutosvoima nousee keskiöön. Jokaisen uutiskuvan ollessa valinta todellisuudesta, on aktiivisia valintoja tekemällä mahdollisuus vähitellen muovata kulttuurista todellisuutta.