Tutkimukseni käsittelee tulevaisuuden energiatekniikoiden ennakointia vuosina 1970–1985 Suomessa. Analyysin pääaineistona on Tekniikan Maailma -aikakauslehti, joka on Suomen tunnetuin ja merkittävin tekniikan erikoisaikakauslehti. Lisäaineistona käytän sopivaa aikalaiskirjallisuutta. Energiateknologian ennakoimista lähestyn tulevaisuudentutkimuksen näkökulmasta, koska tulevaisuusajattelu ja energia ovat usein sidoksissa toisiinsa. Kyse on menneisyyden tulevaisuuden tutkimisesta. Teknologiaa tutkittaessa on huomioitava, ettei se ole puolueetonta tai irrallaan yhteiskunnan arvomaailmasta. Sillä on selvät ja tunnistettavat sosiologiset puolet. Lähdeaineiston analysoin diskurssianalyysin keinoin etsien aineistossa toistuvia diskursseja. Havaitsemani diskurssit erittelen kvantitatiivisesti. Lähdeaineiston käsittelen kronologisessa järjestyksessä kolmessa aikajaksossa, joita määrittää erityisesti maailmanlaajuiset öljykriisit ja niiden seuraukset. Vuosien 1973 ja 1979 öljykriisit ovat aikarajauksen merkittävimmät yksittäiset tapahtumat. Ne ravistelivat maailman taloudellisia perustuksia ja herättivät miettimään fossiilisten polttoaineiden käytön kestävyyttä. Ensimmäinen öljykriisi synnytti diskurssin, joka vastusti fossiilisten polttoaineiden käytön jatkamista. Diskurssi näkyy erityisesti vaihtoehtoisten energiamuotojen ennakoimisena ja on selvästi ottanut vaikutteita maailmanlaajuisesta vaihtoehtoisten teknologioiden liikkeestä. Vuoden 1973 öljykriisi ei kuitenkaan ollut pääkatalyytti energiateknologisen ennakoinnin alkamiseen Suomessa, vaan se oli alkanut jo ennen vuotta 1970. Silloin sen nosti esiin ympäristötietoisuuden herääminen. Ympäristödiskurssi ja muutosta toivova diskurssi ovat aineiston päädiskurssit. Muut tutkimani pienemmälle merkitykselle jääneet diskurssit ovat talous edellä ajattelu ja tulevaisuuspessimismi. Teknokraattinen usko teknologioiden ratkaisuvoimaan on suuri läpi lähdeaineiston. Viidentoista vuoden mittainen aikarajaus on riittävän pitkä paljastamaan kehityslinjoja, joissa esimerkiksi ydinvoiman luonne muuttuu mahdollisuudesta riskiksi. Ympäristödiskurssin merkitys on alati vähenevä ja muutosta toivovan diskurssin taas kasvava. Merkittävämpää kuin yksittäinen ennakoitu teknologia on, millaista teknologiatyyppiä kyseinen ratkaisu edustaa. Läpi tutkimuksen uusiutuvat energiateknologiat ovat yleisimmin ennakoituja. Huomattavaa on, että liikenteen energian ennakoitiin olevan fossiilista useammin kuin muun energiatekniikan. Silti myös liikenteen tulevaisuus nähtiin vähempipäästöisenä kuin 1970-luvun vallitseva tilanne. Suosiosta huolimatta vaihtoehtoiset energiateknologiat eivät lyöneet läpi. Syynä tähän todennäköisesti oli muun muassa uusien öljyesiintymien löytäminen, talouden elpyminen ja vaihtoehtoisten teknologioiden odotettua hitaampi kehittyminen. Tutkimus luo kontekstia 2010-luvulla käytävään energiateknologiakeskusteluun, joka kulkee samoja polkuja kuin 1970–1980 -luvuilla.