Tehostetun kotoutumisen hanke TEKO tarttui 2016 ajankohtaiseen haasteeseen, kun se alkoi rakentaa Tampereen Hervantaan monialaista matalan kynnyksen palvelupaikkaa nimeltään Kototori oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille, kotoutusprosessinsa alkuvaiheessa oleville kiintiöpakolaisille ja työelämän ulkopuolelle oleville maahanmuuttajille. Kototorin ympärille ja yhteyteen rakentui laaja verkostotoiminta.

Hankkeessa maahanmuuttajien kotoutumisprosessi nähtiin vahvasti kahdensuuntaisena, jolloin maahanmuuttajia ei vain totuteta elinympäristöönsä, vaan siellä entuudestaan asuvat mukautuvat uusiin tulijoihin, heidän tapoihinsa ja kulttuureihinsa. Kaiken hankkeessa synnytettävän toiminnan nähtiin lähtevän asukkaiden omista tarpeista olemassa olevia voimavaroja hyödyntäen. Tavoitteena oli kulttuurien avoin kohtaaminen ja vuorovaikutus, joka nähtiin prosessina ja jossa avoimen dialogin kautta Hervantaan syntyisi uudenlaista monimuotoista yhteisöllisyyttä.

Kirjassa kuvataan Kototorin kehitysprosessi yhteisösosiaalityön kehittymisen näkökulmasta, uusi yhteisöneuvonnan toimintamalli, maahanmuuttajille suunnattu kokemusasiantuntijakoulutus ja Tampereen kaupungin sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille tarjottu Monimuotoisen yhteisösosiaalityön työpajasarja -täydennyskoulutus. Lisäksi tarkastellaan toiminnan vaikuttavuutta Kototorilla kävijöiden ja sidosryhmien kokemana. Tutkimusartikkelit käsittelevät osallisuutta, yhdessä tekemistä ja paikkaan kiinnittymisen merkitystä. Keskusteluun tuodaan myös evankelisluterilaisen kirkon rooli siitä näkökulmasta, miten ymmärretään yhteisöllinen kirkko ja uskontojen välinen dialogi. Kirjan päättävät artikkelit kollektiivisesta oppimisesta Kototoria kehitettäessä ja "uudesta normaalista". Kokeiluna alkanut hanke synnytti yhteisöllisen työn lähestymistavallaan vuorovaikutuksen mallin, joka haastoi perinteisen vertikaalisuuteen perustuvan viranomaistyön.