Yksi työelämässä tapahtuvista muutoksista on työyhteisöjen ja asiakastyön kulttuurisen monimuotoisuuden lisääntyminen. Monikulttuurisissa työyhteisöissä tarvitaan uusia työelämätaitoja, joita voidaan edistää muun muassa erilaisilla henkilöstön kehittämisen ja koulutuksen keinoilla. Työnohjaus on yksi työelämäosaamisen interventio, konsultatiivinen menetelmä ja työssä oppimisen tila. Työnohjausta voivat hyödyntää niin esimiestehtävissä, henkilöstöhallinnossa ja asiakastyössä toimivat työntekijät kuin kokonaiset johto- ja työryhmät tai työyhteisöt. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella sitä, miten työnohjaus edistää ja tukee työelämässä tarvittavaa monikulttuuriosaamista. Tutkimuksella halutaan myös vahvistaa työnohjauksen positiota työelämäosaamisessa ja selkiyttää siitä käytävää ammatillista diskurssia.

Tutkimuksessa elinikäinen oppiminen ja työelämäosaaminen nähdään kehyksenä professionaalisen kasvun edistämiselle. Työnohjausta jäsennetään osana ohjauksen kenttää. Sitä profiloidaan historian, teoreettisen viitekehyksen, käytännön ja vaikuttavuuden valossa. Työnohjausta tarkastellaan menetelmänä, jolla tavoitellaan ammatillista kasvua, toimivaa keskustelukulttuuria ja jaettua oppimista työprosessien kehittämiseksi sekä yksilö- että yhteisötasolla. Työnohjaus näyttäytyy dialogisena ja pitkäkestoisena prosessina, jossa keskeistä on kohtaaminen sekä oman työn tutkiminen ja kehittäminen.

Kulttuurinen monimuotoisuus tuo työyhteisössä usein esiin tilanteita, joissa etsitään työkaluja ja -välineitä avoimeen keskusteluun sekä tasapainoiseen ja tasapuoliseen yhteistoimintaan. Erityisesti esimiestyössä, koulutuksessa ja työyhteisöjen kehittämisessä kaivataan diversiteetin ja kulttuurisen kontekstin teoreettista jäsennystä, mutta myös käytännön monikulttuuriosaamista. Monikulttuuriosaaminen nähdään työelämäkvalifikaationa ja kompetenssina, jonka inklusiivisia elementtejä ovat vuorovaikutus kulttuurisesti monimuotoisessa toimintaympäristössä, yleiset ja erityiset sosiaaliset taidot sekä ymmärrys kulttuurisesta kontekstista. Kompetenssiprosessin edellytyksenä on omien emootioiden, motiivien ja asenteiden reflektio. Systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa aihetta lähestytään viimeaikaisen kansainvälisen tutkimuksen valossa.

Tutkimus perustuu metodisesti refleksiiviseen ja narratiiviseen tapaan lähestyä aineistoa. Teeman tarkastelussa ja tutkimuskysymysten taustalla on kolme näkökulmaa: työnohjausprosessi, ohjattavassa havaittava muutos sekä työnohjaajan oma osaaminen. Tutkimus toteutettiin kahdessa eri vaiheessa keräämällä ensin kokeneiden työnohjaajien kokemuksia ja näkemyksiä puolistrukturoidulla syvähaastattelulla. Aineiston käsittely tapahtui odotusanalyysilla, jonka avulla voidaan löytää puheen takana olevia perspektiivejä. Toisessa vaiheessa aineistoa syvennettiin sosiaalisen median ammatilliseen yhteisöön osallistuvista työnohjaajista muodostetussa fokusryhmässä. Fokusryhmäkeskustelu perustui haastatteluaineiston perusteella tiivistettyihin työnohjausta ja monikulttuurisuutta käsitteleviin väittämiin.

Tulokset osoittavat sekä teoreettisen että empiirisen aineiston perusteella, että monikulttuuriset teemat ovat haasteellisia paitsi käytännön työelämässä, myös työnohjauksessa. Ne kertovat epävarmuudesta ja epätietoisuudesta kulttuuristen kysymysten käsittelyssä. Ohjattavissa tapahtuvaa muutostakin on vaikea todentaa. Työnohjaus tarjoaa kuitenkin tilan moninaisuuden jäsentämiseen, käsitteiden avaamiseen ja erilaisuuden hyväksymiseen työyhteisöissä. Tutkimustulokset vahvistavat käsitystä siitä, että työnohjauksella voidaan tukea monikulttuuriosaamista, mutta se on otettava entistä tietoisemmaksi tavoitteeksi työnohjauksessa. Työnohjaajien oman monikulttuurikompetenssin vahvistaminen korostuu. Tuloksia voidaan hyödyntää sekä työnohjaajien koulutuksessa että henkilöstön ja työyhteisöjen kehittämiseen liittyvässä työelämäkeskustelussa. Henkilöstön kehittämisen näkökulmasta työnohjauksessa on vielä hyödyntämätöntä potentiaalia.