Kyseinen pro gradu -tutkielma tarkastelee diskurssianalyyttisesti kitaransoiton tyyliä nimeltä fingerstyle. Tutkielma perustuu yhden aineiston, 20th Century Masters of Finger-Style Guitar (1982), tietoihin kyseisestä ilmiöstä. Aineiston rajallisuus johtuu aiheeseen liittyvien julkaisujen vähäisyydestä – valikoituneessa nuottikirjassa pyritään ensimmäistä kertaa määrittelemään fingerstylea ilmiönä. Tästä suppeudesta johtuen työ vaatii analyysimenetelmän, jolla on mahdollista tarkastella aineistoa mahdollisimman yksityiskohtaisesti. Toisaalta menetelmältä vaaditaan myös sovellettavuutta diskurssianalyysiin. Työn tarkoituksena on tarkastella sitä, miten fingerstyle kielellistyy tyylinä. Ennen varsinaista analyysia ilmiötä tarkastellaan yhdysvaltalaisen akustisen kitara- sekä populaarimusiikin historian avulla. Tästä jatketaan teoriaan, joka pohjautuu strukturalistiseen näkemykseen kielestä, mutta jota tarkennetaan diskurssin- sekä musiikintutkimuksen kirjallisuudella. Työhön on valikoitunut metodiksi Teun A. van Dijkin mikrostruktuuri -käsitteeseen pohjautuva lausuma-analyysi. Yksityiskohtaisimmalla lähiluvun tasolla tarkastelua ohjaavat tyyli- ja musiikki-ilmaukset, jotka on listattu analyysia ohjaaviin ilmausluetteloihin. Ilmausten pohjalta muodostetaan yleistettävä käsitteistö, jonka perusteella tuotetaan aineiston luentaa täydentäviä teemoja. Nämä teemat ovat luonteeltaan sekä musiikkia yleisesti että ilmiötä yksityiskohtaisesti luotaavia kielellistymiä. Lopulta teemojen avulla muodostetaan diskurssianalyyttinen näkökulma, jossa aineistoa tarkastellaan laajempien lainalaisuuksien perusteella. Päätelmässä tuodaan yhteen tyylintutkimuksellinen sekä diskurssianalyyttinen tarkastelu analyysitulosten avulla.