Kun musikaali viedään toiseen maahan, sen puheosuudet ja laulut täytyy yleensä kääntää, jotta katsoja voi ymmärtää musikaalin sisällön. Jos musikaali on näyttämömusikaali, eli se esitetään teatterissa yleisölle, musikaali esitetään yleensä kohdekielellä, joskin nykyään esityksiä myös tekstitetään teattereissa. Kun musikaali esitetään livenä kohdekielellä, laulukäännösten tulee olla musiikin tahdissa laulettavia näyttämökäännöksiä. Jos musikaali puolestaan levitetään elokuvana, laulut voidaan tekstittää, dubata tai jättää kokonaan kääntämättä. Tutkin tässä työssä musikaalilaulujen tekstitysten piirteitä ja vertaan niitä samalla laulettavaan näyttämökäännökseen. Tavoitteena on selvittää, millaisia laulutekstitykset ovat ja millaisia laululyyrisiä piirteitä niissä on. Oletan, että tekstitykset ovat uskollisempia lähdetekstin semanttiselle sisällölle kuin laulettava käännös, koska niiden ei yleensä tarvitse olla laulettavia, eli kääntäjän ei tarvitse seurata rytmiä yhtä tarkasti kuin näyttämökäännöksen tekijän.

Käsittelen aineistoa funktionaalisesta näkökulmasta, eli taustalla on ajatus siitä, että käännöksen skopos eli tarkoitus vaikuttaa käännösratkaisuihin. Tekstityksellä voi olla erilainen skopos kuin näyttämökäännöksellä, mutta toisaalta laululla on oma funktio musikaalin sisällä, mikä myös vaikuttaa käännöksiin. Sovellan Peter Low’n viisiotteluperiaatetta (”The Pentathlon Principle” 2003) tutkiessani musikaalilaulujen tekstitysten piirteitä, sillä olen kehittänyt seitsenotteluperiaatteen, johon lisäsin Low’n viiteen osa-alueeseen – laulettavuuteen, merkitykseen, luonnollisuuteen, rytmiin ja riimiin – kaksi osa-aluetta: laulun funktion ja visuaalisen sisällön, jotka vaikuttavat musikaalin käännösratkaisuihin. Tutkin merkitystä Johan Franzonin (2009) käyttämän luokittelun avulla. Hän jakaa käännökset suoriin käännöksiin, parafraaseihin ja uudelleenkirjoitettuihin kohtiin.

Analyysissa huomasin, että näyttämökäännöksessä on otettu jonkin verran semanttisia vapauksia, kun taas alkuperäiset tekstitykset ovat hyvin uskollisia semanttiselle sisällölle. Asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen, sillä myös tekstityksissä voidaan uudelleenkirjoittaa laulutekstejä, ja tämä voi olla jopa tarpeellista laulun funktion toteutumisen kannalta. Tekstitykset huomioivat laulun funktion hieman paremmin kuin näyttämökäännös, sillä paikoitellen osa funktiosta jää pois näyttämökäännöksestä uudelleenkirjoittamisen vuoksi. Muutoin tekstitykset ja näyttämökäännös ovat yllättävänkin lähellä toisiaan, sillä näyttämökäännöksen tapaan myös tekstityksissä on laulullisia piirteitä, kuten riimittelyä ja käännettyä sanajärjestystä, joten ne eivät ole yhtä suorasanaisia kuin puheen tekstitykset. Tästä päättelen, että laulutekstitysten funktio ei ole ainoastaan kommunikatiivinen sisällön välittäminen, vaan myös tekstitykset ovat ekspressiivisiä tekstejä.