Sarkopenia voi johtaa leikkauksen jälkeen huonontuneeseen ennusteeseen, mutta sen arvioimiseen liittyvät tekijät ja vaikutus kuolleisuuteen vatsa-aortan aneurysma potilailla tunnetaan huonosti.

Laaja-alainen riskinarviointi vatsa-aortan aneurysma potilailla on haasteellista, sillä useat ennustetekijät vaikuttavat sekä itsenäisesti että kokonaisuutena kokonaiskuolleisuuteen. Sarkopenia on selvä myötävaikuttava tekijä kuolleisuuteen leikkauksen jälkeen, mutta lihasmassan vähenemistä on kliinisessä työssä hankalaa arvioida. Retrospektiivisessä tutkimuksessa osoitettiin vartaloa stabiloivan lihaksiston koon ja lihastiheyden vaikuttavan leikkauksen jälkeiseen ennusteeseen vatsa-aortan aneurysmapotilailla. Lisäksi tutkittiin lihasparametrien mittausten toistettavuutta ja luotettavuutta tietokonetomografiatutkimuksista.

Tutkimusaineistossa oli mukana 301 avoleikkauksella tai stenttiproteesilla hoidettua vatsa-aortan aneurysmapotilasta, joiden psoas- ja multifidus- lihakset mitattiin tietokonetomografiatutkimuksista. Mittauksista tutkittiin lihasten koko ja tiheys sekä analysoitiin ns. lean-arvo, joka huomioi samassa parametrissa koon sekä tiheyden. Tulokset esitettiin standardoidun normaalijakauman avulla kliinisen arvon lisäämiseksi. Iän, naissukupuolien ja BMI:n todettiin vaikuttavan psoas-lihaksen kokoon, tiheyteen ja lean-arvoon.

Erityisesti L2-L3 tasolla psoas-lihasten tiheys- ja lean-arvot olivat luotettavasti mitattavia ja itsenäisesti vaikuttavia ennustetekijöitä vatsa-aortan aneurysman leikkauksen jälkeiseen ennusteeseen. Todennäköisyys menehtyä seurannan aikana pieneni 22-26%:lla niillä potilailla, joiden psoas-lihakset olivat tiheydeltään tai lean-arvoltaan keskihajonnan verran mediaania suurempia.