Nenän alakuorikoiden liikakasvu on yksi yleisimmistä kroonisen nenän tukkoisuuden aiheuttajista. Sen kirurgiseen hoitoon on tarjolla useita erilaisia menetelmiä. Alakuorikkokirurgiaa on tähän mennessä tutkittu kolmessa lumekontrolloidussa tutkimuksessa ja niiden perusteella lumeella on vaikutusta kirurgian tuloksiin. Korvatorven toimintahäiriön ja alakuorikoiden liikakasvun tai alakuorikkokirurgian välistä yhteyttä ei ole aiemmin tutkittu. Alakuorikkokirurgian vaikutuksia nenän limakalvojen värekarvalliseen epiteeliin on aiemmin arvioitu, mutta suurin osa tutkimuksista on ollut luonteeltaan kuvailevia eivätkä ole sisältäneet tilastollisia analyyseja. Tämä väitöskirja keskittyy käsittelemään alakuorikkojen liikakasvua ja sen kirurgisia hoitomenetelmiä pyrkien täydentämään aiempaa tutkimustietoa asiasta.

Yhteensä 104 potilasta sokkoutettiin ja satunnaistettiin suhteessa 1:2:2:2 neljään eri ryhmään, jotka olivat lumetoimenpide, radiotaajuushoito (RFA), diodilaserhoito ja imuleikkuriavusteinen turbinoplastia (MAIT). Potilaat tutkittiin korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalla ennen toimenpidettä ja jälkikontrollissa kolme kuukautta toimenpiteen jälkeen.

Toimenpide toteutui 98 potilaalle kuuden potilaan keskeytettyä tutkimuksen ennen toimenpiteen ajankohtaa. Tutkimustulosten perusteella arvioitiin eri alakuorikkokirurgisten menetelmien vaikutusta potilaan kokemaan nenän tukkoisuuteen. Kaikkien toimenpiteiden, myös lumetoimenpiteen, havaittiin laskevan tilastollisesti merkitsevästi visual analog scale-mittarilla (VAS) arvioitua nenän tukkoisuuden voimakkuutta. Kaikki kirurgiset hoitomuodot vähensivät oiretta kuitenkin tilastollisesti merkitsevästi lumetoimenpidettä enemmän.

Alakuorikoiden liikakasvun ja korvatorven toimintahäiriön suhdetta arvioitiin tutkimuksessa ensimmäistä kertaa käyttäen korvatorven toimintahäiriökyselyä (ETDQ-7). Tätä tutkimuksen osaa varten valittiin 40 ensimmäistä iältään yli 45-vuotiasta alakuorikoiden liikakasvupotilasta ja heitä verrattiin 40 terveeseen verrokkiin. Oirekyselyn pistemäärä oli tilastollisesti merkitsevästi korkeampi alakuorikoiden liikakasvu-ryhmässä.

Korvatorven toimintahäiriön oireita arvioitiin ETDQ-7-oirekyselyllä 72 ensimmäisen hoidetun potilaan osalta myös alakuorikkojen liikakasvun hoitotoimenpiteen jälkeen. Oirepisteet laskivat tilastollisesti merkitsevästi kaikissa kolmessa kirurgisesti hoidetussa ryhmässä, mutta millään ryhmällä ero verrattuna lumetoimenpiteeseen ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Kirurgisesti hoidettujen ryhmien 66 ensimmäiseltä potilaalta otettiin limakalvonäytteet alakuorikosta ennen toimenpidettä ja jälkikontrollin yhteydessä kolme kuukautta toimenpiteen jälkeen. Näytteet tutkittiin pyyhkäisyelektronimikroskooppitutkimuksella (SEM) ja 44 potilaan näytteiden havaittiin olevan teknisesti onnistuneita arviointia varten. Jälkikontrollin yhteydessä otetuissa näytteissä havaittiin värekarvojen lisääntymistä verrattuna toimenpidettä edeltävään määrään RFA- ja MAIT-ryhmissä. Diodilaser-ryhmässä vastaavaa lisääntymistä ei havaittu, mutta levyepiteelimetaplasian todettiin lisääntyneen.

Väitöskirjan yhteenvetona todetaan: 1) Lumevaikutuksella on suuri rooli alakuorikkokirurgian jälkeisessä nenän tukkoisuusoireen paranemisessa. Kaikki kolme tutkittua kirurgista tekniikkaa vähentävät tukkoisuutta kuitenkin merkitsevästi lumetoimenpidettä tehokkaammin. 2) Alakuorikoiden liikakasvusta kärsivillä potilailla on enemmän korvatorven toimintahäiriön oireita kuin terveillä verrokeilla. 3) Alakuorikoiden liikakasvupotilailla alakuorikkokirurgia ei paranna korvatorven toimintahäiriön oireita lumekirurgiaa enemmän. 4) RFA ja MAIT ovat alakuorikkokirurgiassa limakalvoja säästävämpiä toimenpiteitä kuin diodilaserhoito.