Samanaikaisesti kun väestön terveys on monilla mittareilla parantunut, ovat sosioekonomiset terveyserot säilyneet ennallaan tai jopa kasvaneet Suomessa viime vuosikymmeninä. Terveyserojen kaventaminen on asetettu keskeiseksi terveyspolitiikan tavoitteeksi ja nostettu myös nykyisen hallituksen kärkihankkeeksi. Yksi keskeinen syytekijä terveyserojen taustalla on terveyskäyttäytyminen, jonka kautta sosioekonominen asema välittyy terveyteen. Tämä ylläpitää ja kasvattaa terveyden eriarvoisuutta.

Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella koulutusryhmittäisiä eroja objektiivisesti mitatussa liikkumisessa, paikallaanolossa ja fyysisessä kunnossa Terveys 2011 -tutkimuksen ”Fyysinen aktiivisuus ja kunto” -osatutkimuksessa. Liikkumisen, paikallaanolon ja fyysisen kunnon roolit terveyserojen taustatekijöinä korostuvat niiden kansanterveydellisen ja taloudellisen merkityksen vuoksi. Ne liittyvät terveyseroihin monien sairauksien riski- ja suojaavina tekijöinä. Tutkimusväestö koostui 30–69-vuotiaasta suomalaisesta aikuisväestöstä. Tilastollisena menetelmänä käytettiin kovarianssianalyysiä (ANCOVA).

Liikkumisessa ja paikallaanolossa ei havaittu sosioekonomisia eroja, lukuun ottamatta paikallaanoloa miehillä, joilla erot ilmenivät koulutusryhmien ääripäiden välillä. Korkeakoulutetut miehet viettivät enemmän aikaa paikallaan verrattuna perusasteen koulutuksen omaaviin miehiin. Fyysisessä kunnossa sosioekonomiset erot ilmenivät etenkin naisilla. Perusasteen koulutuksen omaavilla naisilla oli heikompi tuki- ja liikuntaelimistön sekä hengitys- ja verenkiertoelimistön kunto verrattuna keski- ja korkea-asteen koulutusryhmiin. Miehillä tuki- ja liikuntaelimistön kunnossa koetun terveydentilan yhteys oli erilainen eri koulutusryhmissä ja hengitys- ja verenkiertoelimistön kunnossa ei ilmennyt sosioekonomisia eroja.

Tulosten valossa on keskeistä edistää yhtäläisiä mahdollisuuksia liikkumiseen ja paikallaanolon vähentämiseen sekä myös fyysisestä kunnosta huolehtimiseen. Liikkuminen, paikallaanolo ja fyysinen kunto ovat osittain välittäviä tekijöitä sosioekonomisten terveyserojen taustalla ja niiden voidaan nähdä myötävaikuttavan terveyseroihin osana monitekijäistä kokonaisuutta. Näin ollen niiden huomiointi on tärkeää sekä terveyden tasa-arvon, että väestön terveyden edistämisen näkökulmasta.