Euroopan unionin koulutusta koskeva yhteistyö vakiintui 2000-luvulla Lissabonin sopimuksen myötä yhteisiä tavoitteita asettavaksi ja niiden toteutumista seuraavaksi avoimen koordinaation yhteistyöksi. Koulutus on yksi niistä politiikoista, joita EU ohjaa ja koordinoi 2010-luvun alussa perustetun talouspolitiikan eurooppalaisen ohjausjakson myötä. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella koulutuspolitiikan ja talouspolitiikan suhdetta EU-yhteistyössä 2010-luvulla ilmiönä sekä selvittää, millä tavalla talouspolitiikan ohjausjakso on muuttanut kansallisvaltion asemaa ja koulutuspolitiikan kulkeutumista EU:n koulutusalan yhteistyössä. Suhdetta tarkasteltiin kahdesta eri näkökulmasta: EU:n opetusministereitä edustavan instituution eli koulutusneuvoston kannanottojen näkökulmasta analysoitiin, millaiseksi jäsenvaltioiden opetusministerien rooli muodostui suhteessa talouspolitiikan ohjaukseen. Eurooppalaisen ohjausjakson kautta jäsenvaltioille suunnattujen maakohtaisten suositusten osalta analysoitiin, millaisia koulutuspolitiikan sisältöjä tai kulkeutumia jäsenvaltioille ohjausjakson kautta suositeltiin. Samalla vertailtiin ohjausjakson piirissä toteutettua koulutuspoliittisen ohjauksen tapaa avoimen koordinaation menetelmän kautta toteutuvaan ohjaukseen.

Teoreettisena taustana tutkimuksessa olivat ylikansallisten ja kansallisten hallintomallien risteämistä ja risteämiseen liittyviä vaikutuksia pohtivat viitekehykset ja erityisesti Roger Dalen näkemykset valtiosta aktiivisena toimijana eri hallinnollisten mallien rinnakkaisissa universumeissa. Tutkimusaineisto muodostui Euroopan unionin virallisista asiakirjoista. Tutkimus toteutettiin tapaustutkimuksena aineistolähtöisen sisällönanalyysin menetelmällä ja vertailemalla havaintoja aiempaan avointa koordinaatiota koskevaan teoreettiseen viitekehykseen ja tutkimukseen.

Tutkimuksen mukaan EU:n jäsenvaltiosta on tullut 2010-luvulla osallinen kahteen rinnakkaiseen koulutuspolitiikan ohjausta koskevaan prosessiin, joissa jäsenvaltion toiminta projisoituu kummassakin prosessissa erikseen määritellyillä tavoilla. Rinnakkaisten politiikanteon universumien voi nähdä vaikuttavan jäsenvaltioiden asemaan näitä prosesseja koskevan päätöksentekomallin, prosessien välisen hierarkian, yhteistyötapojen, informaation käytön, tavoitteiden asettamisen vuorovaikutussuunnan sekä vastuuseen ja vaikuttavuuteen liittyvien kysymysten kautta. Tutkimuksen mukaan talouspolitiikan ohjausjakso ei ole tuonut muutosta EU:n koulutuspolitiikan alan toimien sitovuuteen, jäsenvaltio edelleen valitsee kansalliseen koulutuspolitiikkaansa soveltuvimmat yhteistyön muodot. Suurimmat muutokset liittyvät koulutusneuvoston roolin eriytymiseen koulutuspolitiikan ohjauksen kokonaisuudesta opetusministerien roolin poliittisena päätöksentekijänä rajoittuessa ainoastaan Koulutus 2020 -yhteistyöhön. Tutkimuksen mukaan eurooppalaisen ohjausjakson myötä tapahtuvassa koulutuspolitiikassa korostuvat työllisyys- ja talouspoliittiset perustelut. Ohjausjakson vahvistuminen koulutuspolitiikan alalla on nähtävissä jatkumona pitkäaikaiselle kehitykselle, jossa talous- ja työllisyyspolitiikka nousevat jatkuvasti merkityksellisempään rooliin koulutuksessa.