Tutkielma tarkastelee kuinka suomalainen perusopetus on kehittynyt tasa-arvon ja demokratian käsitteiden näkökulmasta kansakoulu-uudistuksesta tähän päivään mennessä.

Tarkastelen tasa-arvon käsitettä Amartya Senin (s. 1933) tuotannon perusteella sekä asetan sen John Rawlsin (1921–2002) luoman oikeudenmukaisuusteorian kontekstiin. Perustelen miksi Sen näkee tasa-arvon perimmäisenä arvona, joihin muut moraaliset arvot on tyhjennettävissä (luku 2). Niin ikään nostan esiin tutkielman kannalta keskeisen käsitteen kykenevyys (capability), jota käytän tutkimusvälineenä perusopetuksen kehityksen analyysissä. Kykenevyyden näkökulma tarkastelee ihmisen todellisia toimintaedellytyksiä, ja siihen tiivistyy Amartya Senin ajattelu kuinka tasa-arvoa voitaisiin reaalimaailmassa tosiasiallisesti lisätä – vastakohtana transendentalismille, jonka ytimessä on ajatus tasa-arvoisimmasta mahdollisesta maailmasta, mutta ei juurikaan konkreettisia keinoja tasa-arvon edistämiseen.

Luvussa 3 tarkastelen demokratian käsitettä ja sen erilaisia tulkintoja sekä perustelen tutkielmani lähtökohtia niin sanotun demokratian kriisin näkökulmasta. John Dewey (1859–1952) on amerikkalaisen pragmatismin johtohahmoja, mutta myös merkittävä kasvatustieteen edelläkävijä. Dewey näkee demokratian syntyvän yhteisöllisyyden kokemuksesta, ja kukoistavan silloin kun jokainen yksilö kykenee käyttämään kykyjään maksimaalisesti, ja siten osallistumaan yhteiskunnalliseen elämään täysipainoisesti aktiivisena toimijana. Jotta yksilö pystyisi tähän, yhteiskunnan pitää tarjota kasvatusta ja koulutusta yksilöiden kykyjen löytymiseksi sekä vahvistumiseksi. Demokratian ja kasvatuksen väliseen suhteeseen keskityn luvussa 4 ja esittelen Deweyn filosofian pohjalta luomani analyyttisen kahtiajaon demokraattiseen kasvatukseen ja kasvatukseksi demokratiaan, jotka molemmat avaavat erilaisen näkökulman Deweyn kasvatusfilosofiseen ajatteluun.

Lopuksi analysoin perusopetuksen arvokehitystä aiemmin määriteltyjen analyysivälineiden avulla (luku 5). Tutkimuksessani olen havainnut, että suomalainen perusopetus on kehittynyt Amartya Senin kykenevyyden näkökulmasta tasa-arvoisemmaksi ja Deweyn määrittelmällä tavalla demokraattisemmaksi kansakoulu-asetuksesta peruskoulu-uudistukseen tultaessa. Kehitys on ollut asteittaista ja etenevää, mutta 1970 peruskoulu-uudistuksen jälkeen perusopetukseen on kohdistunut uusia ulkoisia paineita, ja tämä on johtanut myös vastakkaiseen liikkeeseen.