Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia, miten nuorisojärjestöjen johtajien vertaisvalmennukseen osallistuneet henkilöt ymmärtävät vertaisuuden ja valmentamisen nuorisojärjestöjen johtamisessa. Tutkimus toteutettiin järjestämällä nuorisojärjestöjen johtajille neljä kertaa puolen vuoden aikana kokoontunut vertaisvalmennusryhmä. Tutkimuksessa käytettiin toimintatutkimuksellista tutkimusstrategiaa. Toimintatutkimuksella pyrittiin paitsi hahmottamaan vastauksia tutkimuskysymyksiin myös kehittämään nuorisojärjestöjen johtamista ja esimiestyötä. Aineisto koostuu vertaisvalmennusprosessin havainnoinnista, valmennukseen osallistuneiden haastatteluista sekä heille tehdyistä etu- ja jälkikäteiskyselyistä. Näiden lisäksi aineisto koostuu vertaisvalmennuksessa tuotetuista materiaaleista, muistiinpanoista ja tutkimuspäiväkirjasta. Analyysi suoritettiin aineistolähtöisesti teemoittelemalla ja teemoja tulkitsemalla.

Tutkimuksen teoreettinen osuus koostuu johtajuutta yhteiskunnallisessa muutoksessa sekä uuden johtamisen tarvetta yhteiskunnassa ja nuorisojärjestöissä käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta.

Tutkimuksen informantit suhtautuivat valmentavaan johtajuuteen positiivisesti. Tutkimukseen osallistuneiden esimiesten ja johtajien mukaan nuorisojärjestöjen esimiehillä on organisaatioiden pienen koon ja niukkojen taloudellisien resurssien johdosta erityisen vähän mahdollisuuksia toimintaan, jossa vertaisuuden kokemus toteutuu. Toinen keskeinen tulos on, että valmentavan johtajuuden ideat sopivat nuorisojärjestöihin, sillä johdettavat ovat usein vapaaehtoisia. Lisäksi järjestöjen missio ja eetos vaikuttavat johtamiskulttuuriin ja intressi johtamisen kehittämiseen valmentavaan suuntaan syntyy niiden perustehtävän mukaisesta aatteellisen toiminnan järjestämisen motiivista. Tässä suhteessa järjestöt eroavat yrityksistä, joissa tavoite syntyy viime kädessä taloudellisen tuloksen maksimoinnista. Uusliberalistisen ajattelun ja valtavirran taloustieteen hyödyn maksimointia korostava rationaalisuuskäsitys ei siis toimi järjestökentällä samalla tavalla kuin yrityksissä.

Järjestöjen johtaminen poikkeaa muiden yhteiskunnan sektoreiden johtamisesta, mutta yhteiskunnan hybridisaatio muuttaa tilannetta ja asettaa johtamiselle uusia haasteita. Nuorisojärjestöissä toimijoiden nopea vaihtuminen asettaa vaatimuksia johtamisen muutokselle ja uudistumiselle. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että johtaminen ja sen kehittäminen tulisi nostaa järjestöissä keskeisempään rooliin.