Tutkielma käsittelee Aku Ankka -sarjakuvalehden faniutta Suomessa 1960- ja 1970-luvuilla. Tutkin lehteen kohdistunutta faniutta tarkastelemalla sen lukijakirjeitä vuosilta 1967-1977. Lukijakirjeitä kirjoittivat niin lapset kuin aikuisetkin. Kirjeitä tarkastellessani keskiöön nousivat lukijat sekä heidän suhtautumisensa Aku Ankka-lehteen. Käytin fanitutkimuksen teoriaperinnettä apuna jäsentämään Aku Ankka -faniutta. Valitsin käsittelyyn neljä fanitutkimuksessa faniuden määrittelyyn käytettyä käsitettä: yhteisöllisyyden, toiminnallisuuden, fani-identiteetin sekä affektiivisuuden. Käytin metodinani sisällönanalyysiä. Luokittelin aineiston aineistolähtöisesti ja tein analyysin tutkimalla luomiani koodeja ja niiden sisältöä.

Aku Ankan fanius ei ollut 1960- ja 1970-luvuilla vakiintunut, laajamittainen ilmiö, mutta aineistoni perusteella sellaisen olemassaolosta löytyy viitteitä. Fani-sanaa oli pääasiassa totuttu käyttämään toisenlaisissa konteksteissa; esimerkiksi kuvaamaan nuoria, riehakkaasti käyttäytyneitä pop-musiikin tyttöfaneja. Aku Ankan lukijat harvoin nimittivät itseään faneiksi, mutta kirjeet paljastavat etenkin lapsilla olleen paikoin varsin fanimainen suhtautuminen lehteen. Lasten kirjeistä välittyy yhteisöllisyyttä, jonka keskipisteessä on Aku Ankka-lehti. Lehteä saatettiin lukea ja lukijakirjeitä kirjoittaa yhdessä kaverien kanssa. Aku Ankan suurien levikkimäärien perusteella lehti lienee ollut 1960- ja 1970-luvuilla lasten keskuudessa suoranainen muoti-ilmiö, josta keskusteltiin. Lasten kirjeistä välittyvä yhteisöllisyys laajenee myös perhesuhteisiin. Kirjeissä kerrotaan sisarusten ja muiden perheenjäsenten välisistä suhteista, joissa Aku Ankalla oli joskus tärkeäkin rooli. Toiminnallisuuden muotoja Aku Ankka -faniudessa 1960- ja 1970-luvuilla olivat lehtien uudelleenlukeminen ja keräily. Keräilyä harrastivat lukijakirjeiden perusteella niin lapset kuin aikuisetkin. Aikuiset saattoivat haluta tutustuttaa lapsensa oman lapsuutensa Aku Ankkaan. Lukijat sidottivat vanhoja vuosikertoja lehtien uudelleenlukemista varten.

Affektiivisuus kuvaa faniuden tunneulottuvuutta – kuinka paljon faniuden kohde faneille merkitsee ja kuinka paljon energiaa he siihen panostavat. Lapsille lehti hahmoineen oli merkityksellinen, ja he ilmaisivat tämän esimerkiksi taiteen keinoin liittämällä kirjeisiin kertomuksia ja piirustuksia lehden hahmoista. Teokset ovat verrattavissa moderniin fanifiktioon sekä -taiteeseen. Lapset myös kirjoittivat hahmoille suoraan fanikirjeen tapaisia kirjeitä, mikä kertoo sekä affektiivisesta suhtautumisesta että toisaalta lasten faniuden leikinomaisuudesta. Aikuistenkin kirjeistä löytyy affektiivisia piirteitä, tosin vähemmän kuin lasten kirjeistä. Aikuiset reagoivat erityisesti lehden tason laskuna kokemaansa ilmiöön voimakkaasti 1960-luvulta lähtien, ja yrittivät vaikuttaa toimitukseen eri tavoin asian korjaamiseksi. Reaktion voimakkuus ja asiaan panostaminen on tulkittavissa affektiiviseksi. Lehden entinen ”kulta-aika” näyttäytyi joillekin kirjoittajille varsin tärkeänä.

Aku Ankka -lehden ympärille oli 1960- ja 1970-luvuille saavuttaessa muodostunut fanimaisia suhtautumistapoja ja käytäntöjä. Niitä oli havaittavissa eniten lasten kirjeissä, mutta myös joidenkin aikuisten kirjeissä. Lehdellä oli jo tuolloin muutama lähes ammattimainen fani, jotka esimerkiksi kirjoittivat lehdestä artikkeleita. Osasta tuli Aku Ankan toimittajia. Varsinaista tiivistä fandomia ei lehden ympärillä vielä 1960- ja 1970-luvuilla ollut.