Muutaman ulkomailla vietetyn vuoden aikana havaitsin, että Suomessa koululaisen tuli selviytyä varsin nuoresta omatoimiseksi ja itsenäiseksi verrattuna monen muun maan koululaisiin. Näin syntyi tutkimushypoteesini: suomalaisilta lapsilta odotetaan varhaista itsenäistymistä ja yksin pärjäämistä. Tutkimukseni tavoitteena oli selvittää suomalaisten kouluikäisten lasten ja nuorten arjen kokemuksia ja tarkastella suomalaisen aikuisväestön vanhemmuuspuhetta. Tavoitteena oli myös tarkastella toisiaan vasten lasten ja nuorten kokemuksia sekä suomalaisten puhetta vanhemmuudesta.

Ensimmäinen tutkimuskysymykseni oli millaisia huolia ja ongelmia kouluikäiset lapset ja nuoret kokevat varhaista itsenäistymistä vaativassa arjessaan. Toinen tutkimuskysymykseni oli puolestaan miten vanhemmuudesta puhutaan ja millaisia huolia, murheita ja ärsytyksen aiheita vanhemmuudesta puhuttaessa nostetaan esille. Kolmas tutkimuskysymykseni tarkasteli sitä, miten näkemykset vanhemmuudesta eroavat naisten, miesten ja järjestön edustajilla.

Tutkimukseni aineistona olivat Mannerheimin lastensuojeluliiton (MLL) Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportit vuosilta 2004 2013. Vanhemmuuteen liittyvä aineisto koostui puolestaan Yleisradion lähettämän A2 Vanhemmuus-ilta -ohjelmasta sekä ohjelman yhteyteen lähetetyistä Twitter-viesteistä. Lisäksi täydensin tutkimusaineistoa MLL:n Vanhempainpuhelimen vuosiraporteista esiin nostetuilla aiheilla viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Analysoin aineistot systemaattisella teoriaohjaavalla sisällönanalyysillä. Lisäksi tutkimukseni teoreettismetodologiseksi lähestymistavaksi valikoitui positioinnin teoria, jonka avulla kykenin käsittelemään moniäänistä eri tahoilta tulevaa tutkimusaineistoa.

Tutkimukseni vanhemmuusaineistosta tiivistyi esiin vanhemmuudessa koettu väsymys, syyllisyys, ajankäytön haasteet sekä medialaitteiden tuomat vuorovaikutusmuutokset. Kasvatus ja vanhemmuus puolestaan käsittelevät kasvatustyylejä sekä ajatuksia hyvästä vanhemmuudesta. Isyys, äitiys ja vanhemmuus on aihe, jossa selvitellään miesten ja isien paikkaa perheessä. Lapsiperheköyhyys pohtii perheiden taloudellisen tilanteen vaikutusta perheessä. Ohjelma-aihe käsittelee puolestaan itse Vanhemmuus-ilta -ohjelmaa kohtaan käytyä keskustelua.

Näiden viiden analyysiyksikön avulla syntyi kaksi johtopäätöstä. Ensiksi aineistot osoittivat, että sekä kouluikäiset että vanhemmat kokevat arjen yksinäisyyttä ja kaipaavat tukea tarjoavaa yhteisöllisyyttä. Toiseksi tutkimukseni antoi viitteitä miesten liikkeellä olevasta uudelleen asemoitumisesta viileän tunnekulttuurin kehyksestä kohti lämpimän välittävää miehisyyttä. Miehet asemoivat itseään sekä lasten ja nuorten tarpeisiin vastaavina välittävinä aikuisina että välinpitämättöminä ja viileää suhtautumista vanhemmuutta kohtaan toteuttavina.

Tutkimusaineistojeni näköalapaikoista käsin suomalaiset lapset, nuoret ja aikuiset kaipaavat apua ja tukea arjen pärjäämiseen. Tuon tutkimuksessa esille, että suomalaiset kaipaavat kulttuurillista muutosta kohti yhteisöllisyyttä. Kulttuurinen muutos voi toteutua silloin kun yhteinen arvopohjamme siitä, mikä on oikein ja hyvää, on esillä. Näin ollen tarvitsemme monelta eri taholta toteutuvaa eettistä, moraalista ja filosofista keskustelua kulttuurimme arvoperustasta ja sen vaikutuksesta lapsiin, nuoriin ja vanhempiin. Yhteisöllisyys tulisi päivittää sellaiseksi, että se tukisi vanhemmuutta ja vastaisi suomalaisten lapsiperheiden tarpeisiin.