Pirkanmaan uusimman metsäohjelman tavoitteena on edistää metsiin pohjautuvia elinkeinoja, erilaisia metsienkäytön tarpeita sekä metsienkäytön taloudellista, sosiaalista ja ekologista kestävyyttä. Erityisesti se edistää biotalouden tarvitseman puuraaka-aineen saatavuutta, ja tämän nähdään usein jättävän muut metsien tuottamat hyödyt, monimuotoisuuden ja luontoarvot liian vähälle huomiolle.

Ekosysteemipalvelujen käsite tarkoittaa luonnon inhimilliselle hyvinvoinnille tuottamia hyötyjä ja palveluja. Käsite pyrkii yhdistämään talouden, luonnon monimuotoiset hyödyt ja luontoarvot. Se on vähitellen tulossa käsitteeksi, jota sovelletaan maankäytön suunnittelussa ja luonnonvarojen hallinnassa. Tässä tutkimuksessa kuvaan, millä tavalla ekosysteemipalvelun käsite voisi muuttaa ja tasapainottaa alueellista metsäohjelmaa. Tutkimusongelmina tarkastelen ekosysteemipalveluja metsienkäyttöä käsittelevissä diskursseissa sekä metsien ekosysteemipalvelujen yhteensovittamisen argumentaatiota. Aineistona ovat Pirkanmaan metsäohjelma 2016 - 2020, siihen annetut lausunnot sekä metsäkeskuksen ja metsäohjelman laadintaan eri tavoin osallistuneiden sidosryhmien haastattelut.

Tutkimus pohjautuu konstruktionistiseen näkemykseen, jonka mukaan todellisuutta ymmärretään ja luodaan kielen välityksellä. Analyysimenetelminä sovellan retorista analyysia ja argumentaatioanalyysia. Retorinen analyysi tarkastelee keinoja, joilla yleisö vakuutetaan jonkun totuuden version oikeellisuudesta. Argumentaatioanalyysi taas avaa oikeutuksia ja perusteluja, joiden avulla yleisön on tarkoitus hyväksyä jokin näkemys.

Metsienkäytön diskursseina aineistosta nousevat esiin talous-, sopeutumis- ja resilienssidiskurssi. Talousdiskurssissa korostuvat puuraaka-aine sekä talouden lainalaisuudet metsienkäytön ohjaajana ja tavoitteena ja sopeutumisdiskurssissa taas ne keinot, joilla sopeudutaan metsätalouden ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin metsäympäristössä tai joilla metsätalouden ympäristövaikutuksia vähennetään. Resilienssidiskurssi tarkastelee metsän ekosysteemien kykyä kestää metsätalouden niissä aiheuttamia muutoksia. Ekosysteemipalvelu rakenteellisena lähtökohtana voi auttaa arvioimaan metsienkäytön vaikutuksia kokonaisvaltaisemmin kaikkien ekosysteemipalvelujen näkökulmasta ja siten lisätä resilienssin näkökulmaa. Käsite myös ottaa ihmisen huomioon kestävästi osana luonnonvarojen käyttöä. Sen käyttö edellyttää silti politiikkasektoreiden integroitumista ja uu-denlaisia, luonnonprosessien alueelliset tasot ja erilaiset sidosryhmät huomioonottavia hallinnan rakenteita.