Tässä tutkimuksessa aiheena on depression oireiden tunnistaminen työterveyshuollossa, työterveyshoitajan vastaanotolla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaiseksi työterveyshoitajat itse kokevat omat valmiutensa asiakkaan masennustilan oireiden tunnistamisessa työterveyshuollossa. Tutkimuksen tarkoituksena oli saada tietoa siitä, millaisia keinoja työterveyshoitajilla on käytössä masennuksen tunnistamisessa ja mitkä asiat mahdollisesti auttavat tai haittaavat tunnistamista. Masennus on keskeinen kansanterveysongelma ja sen varhainen tunnistaminen on tärkeää. Työterveyshoitajilla on merkittävä rooli työikäisten masennusoireiden tunnistamisessa työterveyshuollossa. Tutkimusta tehtäessä on perehdytty teoriatietoon aiheesta ja etsitty tietoa useasta eri lähteestä ja tietokannasta. Tutkimuksen teoriaosuudessa keskeisiä käsitteitä ovat depressio eli masennus, työikäinen, työterveyshuolto ja työterveyshoitaja. Tutkimus toteutettiin käyttämällä laadullista tutkimustapaa. Laadullinen tutkimus oli hyvä vaihtoehto, koska tutkimuksessa haluttiin selvittää työterveyshoitajien omia kokemuksia ja mielipiteitä. Tutkimus toteutettiin teemahaastatteluilla. Tutkimuksen teemat muodostuivat suunnitteluvaiheessa mietittyjen tutkimusongelmien kautta. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla kuutta (6) työterveyshoitajaa.
Tutkimustulosten mukaan työterveyshoitajat kokevat omat valmiutensa masennusoireiden tunnistamisessa hyväksi. Työterveyshoitajat kokevat tunnistavansa tilanteet, joissa asiakas on tarpeen ohjata eteenpäin. Tärkeiksi keinoiksi masennusoireiden tunnistamisessa koettiin esimerkiksi keskustelu, jonka tukena voi käyttää esimerkiksi BBI-15 tai BDI-21 -kyselylomaketta. Tutkimustulosten perusteella tunnistamisessa auttaa, jos asiakas tunnistaa itse ongelman. Haittaavana tekijänä nousi esille muun muassa se, jos asiakas peittelee oireitaan. Vaikka työterveyshoitajat kokevat valmiutensa hyväksi, nousi tutkimustuloksista esille myös joitain kehittämisehdotuksia.