Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella vertaistoiminnan merkitystä ja hoitoon sitoutumista nuorilla joilla on tyypin 1 diabetes. Tarkoituksena oli myös selvittää, millainen diabeteksen hoitotasapaino nuorilla on, kuinka hyvin nuoret saavat tietoa ja tukea diabeteksensa hoitoon sekä omahoidon toteuttamiseen, kuinka aktiivisesti nuoret ovat osallistuneet vertaistoimintaan tai järjestön tai yhdistyksen järjestämään toimintaan ja miten merkityksellisenä nuoret kokevat vertaistoiminnan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten diabeetikkonuorten vertaistukitoimintaa voisi jatkossa kehittää, millaisen vertaistuen muodon he kokevat auttavan heitä parhaiten hoitomyöntyvyyden lisäämisessä ja lisääkö koettu vertaistuki osallistumista vertaistoimintaan. Tutkimuksen pohjalla on teoreettinen viitekehys, johon etsittiin tietoa sekä suomeksi että englanniksi aihetta käsittelevistä kirjoista, aikaisemmista tutkimuksista, artikkeleista ja internetistä. Tutkimuksessa käytettiin kvantitatiivista eli määrällistä tutkimusmenetelmää ja se toteutettiin yhteistyössä Suomen Diabetesliiton kanssa strukturoidulla e-kyselylomakkeella, johon vastasivat kesällä ja syksyllä 2017 Diabetesliiton nuortenkursseille osallistuneet yläasteikäiset nuoret. Kysely lähetettiin 63 nuorelle, joista 19 vastasi. Vastausprosentti oli 30. Tutkimustulosten pohjalta lähes puolella (47,4 %) tutkimukseen osallistuneista viimeisin mitattu pitkäaikaisen verensokerin arvo (HbA1c) oli hyvä, eli alle 58 mmol/mol. Noin puolet vastaajista koki saavansa hyvin tietoa (47 %) ja tukea (42 %) diabeteksen hoitoon diabeteshoitajalta ja -lääkäriltä. Jokainen vastaaja (100 %) sai vanhemmiltaan tukea diabeteksen hoitoon. Enemmistö tutkittavista (90%) koki, että heillä on hyvät tai erittäin hyvät tiedot diabeteksen omahoitoon liittyen, kuitenkin vain noin puolet tutkittavista (58 %) kertoi noudattavansa hoito-ohjeita todella hyvin tai hyvin. Tutkittavien joukossa osallistuminen vertaistoimintaan ennen kurssia oli 47,4 % ja kurssin jälkeen 10,5 %. Tutkittavista noin kolmasosa (36,8 %) piti vertaistuen merkitystä itselleen kohtalaisena.