Huostaanottojen määrä on ollut kasvusuuntainen jo pitkään, kuitenkin viime vuosina kasvu on hieman hidastunut. Pitkäaikaissairautta sairastaa noin yksi viidestä suomalaisesta lapsesta ja nuoresta. Pitkäaikaissairaiden osuutta huostaanotetuista lapsista on aiemmin tutkittu vähän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kartoittaa huostaanotettujen somaattisesti pitkäaikaissairaiden lasten tarve erityislastenkodille. Tavoitteena on huostaanotettujen somaattisesti pitkäaikaissairaiden lasten hoitotyön kehittäminen. Opinnäytetyö on osa Hoitotyön kehittäminen – yrityksen kehittäminen – hanketta, toimeksiantajana Turun ammattikorkeakoulu, Salon toimipiste. Tutkimus toteutettiin verkkokyselynä. Tutkimusjoukoksi valikoitui jokaisesta Varsinais-Suomen kaupungista yksi sosiaalialan ammattilainen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin tätä tutkimusta varten laadittua kyselylomaketta, joka luotiin Webropol- kysely- ja tiedonkeruuohjelmalla. Kyselylomake koostui strukturoiduista ja avoimista kysymyksistä. Tutkimukseen osallistui seitsemän (n = 7) kaupunkia. Aineisto analysoitiin frekvenssein ja sanallisesti. Tutkimustuloksista ilmeni, että huostaanotettujen somaattisesti pitkäaikaissairaiden lasten erityislastenkodille ei ole tarvetta, vaan ajatuksena on integroida heidät muihin lastenkoteihin sairaudesta riippumatta. Sairaanhoidollisen taidon ollessa riittämätöntä lastenkodissa, on lapsen somaattista pitkäaikaissairautta hoidettu pääasiassa sairaalassa. Tuloksista voidaan päätellä, että sairaanhoidollista osaamista tulisi lisätä jo olemassa oleviin lastenkoteihin. Jatkossa somaattisesti pitkäaikaissairaiden lasten osuutta huostaanotetuista olisi hyvä tutkia laajemmin sekä selvittää lastenkodissa tai erikoissairaanhoidossa työskentelevien näkemyksiä sairaanhoidollisesta osaamisesta huostaanotettujen somaattisesti pitkäaikaissairaiden lasten kohdalla.