Vuonna 2010 ja 2011 Riista- ja kalantutkimuslaitos suoritti kampelan poikasten pyyntiä Suomen rannikolla. Tutkimusalueena oli Porvoon ja Porin välinen merialue. Tarkoituksena oli kerätä tietoa kampelan kutu- ja poikasalueista ja kerätä kokemuksia käytetyistä menetelmistä. Nuottaukset olivat osa RKTL:n kalojen lisääntymisaluetutkimusta. Menetelminä käytettiin poikasnuottaa ja työntöhaavia. Kenttätyöt ajoittuivat molempina vuosina syyskuuhun, jotta saaliiksi saataisiin myös saman kesän poikasia. Tässä työssä tarkastellaan kenttätöissä kerättyä aineistoa ja vertaillaan käytettyjä menetelmiä.

Nuottauspaikkoja valittaessa kiinnitettiin huomiota erityisesti pohjanlaatuun. Nuottauspaikat pyrittiin valitsemaan tasaisesti rannikolle. Paikkojen valinnassa apuna käytettiin Suomen ympäristökeskuksen tuottamaa maanpeiteluokkadataa, nimeltään Corine2000. Ilmakuvien avulla luodusta datasta valittiin sopivia hiekkapohjaisia rantoja tutkimuskohteiksi. Nuottauskohteiden valinnassa käytettiin lisäksi apuna paikallistuntemusta sopivista hiekkarannoista ja kampelan elinalueista. Kohteita nuotattiin yhteensä 50 kappaletta vuonna 2010 ja 41 kappaletta vuonna 2011. Nuottauskohteissa kerättiin tietoja erilaisista ympäristömuuttujista, kuten esimerkiksi leväisyydestä, pohjanlaadusta, rannan profiilista ja suolapitoisuudesta.

Vuonna 2010 saaliiksi saatiin ainoastaan 13 kampelaa ja 110 kampelaa vuonna 2011. Kampeloiden koko jakautui 19 ja 190 mm:n väliin. Aineistosta laskettiin aluekohtaiset tiheydet ja suolapitoisuuden keskiarvot, sekä vertailtiin saatua saalista eri muuttujien kanssa.

Aineiston ollessa näin pieni ei voida vetää suuria tulkintoja saaduista tuloksista, mutta tuloksista voidaan esittää suuntaa-antavia johtopäätöksiä. Kampelan havaittiin esiintyvän tiheimmillään suurimman suolapitoisuuden alueilla erityisesti Saaristomerellä. Lisäksi kampela ei näytä viihtyvän levän peittämillä rannoilla. Pohjanlaaduissa se näyttää suosivan hiekkapitoisia pohjia