Tutkielmassa tarkastelen omaa työskentelyäni tehdessäni Kohtaamisia juhlissa -aiheisia maalauksia. Aloitin asiaan perehtymisen kohtaamisen määritelmällä; miten itse käsitän kohtaamisen ja miten se yleensä ymmärretään. Kohtaamiseen liittyvää minän ja sinän suhdetta pohdin Martin Buberin dialogisen filosofian kautta. Kohtaamiseen liittyy vääjäämättä myös vieraus ja toiseus. Toiseuden käsite toimii hyvänä peilauspintana kohtaamattomuudelle. Olen hakenut tietoa juhlinnan historiasta ja nykypäivästä. Historiasta olen nostanut esiin keskiajan karnevalismin. Olen käyttänyt Amitai Etzionin tutkimusta lähtökohtana pohtiessani juhlijoiden sitoutumista yhteisiin arvoihin ja juhlinnasta seuraavaa mahdollista jännitteen vapautumista.

Olen tutkinut alan kirjallisuutta ja verkkojulkaisuja. Analysoin myös kahden taiteilijan, Karin Anderssonin ja Rauha Mäkilän teoksia. Kerron omasta työskentelystäni abstraktin ja esittävän taiteen rajamaastossa. Kerron työprosesseistani ja siitä, miten asiat lähtivät liikkeelle paikka-käsitteestä. Ymmärrys omaa työtäni kohtaan kasvoi tutkimuksen myötä. Myös taiteellisen opinnäytetyön jatkosuunnitelmat selkiytyivät.

Juhlamaalauksiani voi pitää eräänlaisina miljöömuotokuvina. Miljöön kuvaamisella syntyy paikan tuntu ja paikan henki. Omissa juhlamaalauksissani olen nostanut esineiden merkitystä pigmentinsiirtomenetelmän avulla. Jatkossa aion kuvata minun ja toisen välisen rajan epäselvyyttä esimerkiksi ihmisfiguurien hämärtyneillä rajoilla. Näin kuvaan muuntuvaa liikettä minän ja toisen välillä. Miljöö heijastelee kuvattavien ihmisten tunteita. Ympäristö ulottuu ihmisten alueelle ja päinvastoin. Katseen suunnat ja ruumiinkieli ovat tärkeässä roolissa kuvattaessa kohtaamista tai vastaavasti kohtaamattomuutta eri tilanteissa. Kasvoja kuvattaessa ilmeet paljastavat eniten. Kasvot voi realistiselle kuvaukselle kontrastina jättää myös avoimiksi ja antaa tilaa tulkinnalle.