Tämän opinnäytetyön keskeisenä tavoitteena on pohtia, mitä kestävämpi teatteritaide tarkoittaa ja miten sitä voisi lähteä tekijänä toteuttamaan. Puhun ilmastonmuutoksesta, ekokatastrofista ja ilmastokatastrofista, ne kaikki viittaavat samaan väistämättömään muutokseen.

Lähteinä työssäni olen käyttänyt Ilja Lehtisen (2019) opinnäytetyötä, Ida Heimosen (2016) opinnäytetyötä sekä tutkinut ajankohtaista uutisointia ja nettilähteitä liittyen ilmastonmuutokseen. Lähestyin myös kaikkia Suomen valtionosuus eli VOS-teattereita tiedustellen, minkälaisiin toimiin teatterit johtajineen ovat ryhtyneet huomioidakseen ilmastokatastrofin ja pyrkiäkseen kohti kestävämpää teatteria.

Vastausten perusteella kaikki Suomen VOS-teatterit ovat ottaneet ilmastonmuutoksen huomioon jollakin tavalla. Kierrätys ja energiatehokkuus ovat avaintekijöitä kestävämmässä teatterissa ja ilmastonmuutoksen tiedostaminen väistämättömänä vaikuttimena olennaista. Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö (KULTA) on koonnut näkökulmia taiteen ja kulttuurin vaikutuksista ympäristöön. Olen valinnut näkökulmat työhöni liitteeksi. Koonti käsittää kolme sektiota: ympäristövastuullisuuden, kestävämmän vaihtoehdon kulutukseen ja kulttuuriperinnön vaalimisen. Teatterilla on hiilijalanjälki, vaikka lopputuote olisikin aineeton.

Lopuksi unelmoin paremmasta (teatteri)maailmasta, jossa etuoikeutetut antaisivat tilansa vähemmistöille ja kuulisimme moninaisempia tarinoita. Mielestäni teatterissa on parhaimmillaan samanlaisia pyhyyden elementtejä kuin metsässä.

The main objective of this thesis is to focus on what more sustainable theatre means and how can I as a professional create/make that. I'll be talking about climate change, eco-catastrophe and climate disaster, all of them point to the same inevitable change.

As sources in my thesis I have used Ilja Lehtinen’s (2019) thesis, Ida Heimonen’s (2016) thesis and researched current news coverage and web sources related to climate change. I also approached all state-subsidised theatres by asking what actions they have taken to acknowledge climate change and work towards more sustainable theatre. At first, I propose what the theater maker as an ecoactivist could mean and how it could be executed. I cover eco-activism in theatre art and unwrap what pioneers of activism through theatre directors Bertolt Brecht and Augusto Boal have made. I also get acquainted with artist Teemu Mäki’s criticism in his dissertation Näkyvä pimeys regarding self-evident and easy conscious art. I will also focus on Ilja Lehtinen’s elinvoima-performance from the point of view of eco-activism and I open the consept of tragedy discussed by Lehtinen in his work in relation to the climate disaster.

In the next reading, I will focus on more ecologically sustainable theater. Through artist-researcher Tuija Kokkonen's work I address climate change in Finnish theatre. Kokkonen discusses the second nature of the presentation and the consept of non-human. In addition, I will focus on the results of my survey for state subsidised theatre about conducting more sustainable theatre.The Central Organization for Finnish Culture and Arts Associations has gathered perspectives on the impact of art and culture on the environment which I have chosen as an attachment to my work.In the end I dream about a better (theatre)world and describe what it could be. My personal relationship to activism is carried out throughout the text. The angle to write this thesis draws from my strong relationship with nature. I'm beginning to realize that at best theatre holds the same elements of holiness as the forest.