Tämä kehittämishanke liittyy Turun ammattikorkeakoulun koordinoimaan Neuvolatoiminta 2010 -luvulle -hankkeeseen (Ahonen, Cornu, Tuominen 2010) sekä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin strategiassa määriteltyihin hoitoketjuihin. Tämän kehittämishankkeen tarkoituksena oli luoda toimiva ja selkeä hoitoketjumalli päihteitä käyttävän, raskaana olevan naisen ja perheen hoitoon. Hoitoketjua tullaan kutsumaan lasta odottavan päihdeperheen hoitoketjuksi. Hoitoketjumalli tulee palvelemaan laajasti päihdeperheen hoitoon osallistuvia tahoja ja yhdenmukaistamaan toimintaa. Päihteiden käyttö altistaa raskauskomplikaatioille ja vaarantaa sikiön terveyden (Halmesmäki 2001, 541). Lisäksi on todettu, että sikiöaikainen altistuminen päihteille lisää riskiä lapsen turvattomaan ja jäsentymättömään kiintymyssuhteeseen, myöhempään depressioon ja muuhun psykopatologiaan sekä nuoruusiän päihteiden käyttöön (Pajulo 2003). Päihdeongelmaisen raskaus on aina riskiraskaus. Päihteitä käyttävän äidin ja perheen hoitaminen vaatii aina erityisosaamista ja moniammatillista yhteistyötä. (Halmesmäki ym. 2007; Pajulo 2003.) Päihderiippuvuus on myös merkittävä psykososiaalinen ongelma, johon liittyy psyykkisiä ongelmia, parisuhdeongelmia ja lastensuojelullisten selvittelyiden tarve (Uotila 2007). Tutkimus on osa kehittämishanketta ja sen tavoitteena oli tuottaa tietoa hoitoketjun mallintamiseksi. Tutkimustuloksista nousi esille tiedostettuja ja tiedossa olevia kehittämiskohtia. Toiminta eri organisaatioissa päihteitä käyttävän raskaana olevan äidin ja perheen hoidossa todettiin olevan vaihtelevaa. Tutkimustulosten mukaan kehittämistarvetta on toimintojen selkeyttämisessä sekä yhtenäisen ohjeistuksen luomisessa. Päihteitä käyttävän äidin tunnistamisen apuvälineisiin oltiin tyytyväisiä. Hoitoon ohjaamisen osalta toivottiin selkeää ohjeistusta. Päihteiden käytön puheeksi ottamista ei koettu hankalana. Yhteenvetona todeta, että eri ammattiryhmät toimivat päihteiden käyttäjän tunnistamisessa ja hoitoon ohjaamisessa vaihtelevasti ja selkeään ohjeistukseen on tarvetta. Eri toimijoiden käsitykset yhteistyön toimivuudesta olivat vaihtelevat. Kehittämistarvetta yhteistyön osalta on niin organisaatioiden sisällä kuin organi-saatioiden välilläkin.