Kolmiulotteinen tietokoneanimaatio on nuori animaation laji, joka on huimasti yleistymässä niin teollisessa kuin taiteellisessa käytössä. Tämän opinnäytetyön tarkoitus on pohtia millä tavoin 3d-animaatio on hyödynnettävissä nimenomaan riippumattomaan elokuvantekemiseen. Tämän yhteydessä on tarkoitus määritellä mitä riippumattomuus elokuvantekemisessä laajemmin merkitsee, miten 3d omilta ominaisuuksiltaan edesauttaa tai haittaa tämän arvon toteutumista. Riippumattomuuden määrittelemisessä asetan rinnakkain ns. Auteur-teoria ja vapaamuotoisen tekijäkollektiivin. Näiden kahden tavan ajatella elokuvantekemistä ja taiteellista vastuuta ja arvostuksia lisäksi pohditaan niiden suhdetta 3d-animaatioon. Kehityshistoriallisesti tarkastelen 3d:n kehitystä kolmessa eri vaiheessa suuren budjetin elokuvantekemisen välineestä yleisempään, yksilöllisempään ja luovuuden kannalta monimuotoisempaan käyttöön. Kolmiulotteisen tietokoneanimaation luonnetta verrataan muihin animaatiotekniikoihin suhteessa tekemisen riippumattomuuteen. Tuon esille yksilöllinen kokemukseni 3d:n käytöstä taiteellisen opinnäytetyön prosessin kuvaamisella. Prosessin kuvaamisessa pohdin miten esilletuodut 3d:n erityispiirteet ja ongelmat esiintyivät taiteellisen lopputyön tekemisessä. Lähteinä käytin alan kirjallisuutta, tietosanakirjoja ja omia kokemuksiani. Lopulta totean, että riippumattomuus on arvo sinänsä, joka parhaiten näkyy siinä miten elokuvan tekijät suhtautuvat toisiinsa riippumatta siitä miten elokuva on rahoitettu. 3d-animaation ansioksi luen suhteessa tekemisen riippumattomuuteen ja luovaan vapauteen, tekniikka on sinänsä vapaampi rajoituksista kuin perinteisemmät animaation lajit. Kuitenkin kolmiulotteisella tietokoneanimaatiolla on kehityshistoriansa kautta omia piirteitään, jotka voivat rajoittaa tekijän luovaa näkemystä. Suurimmaksi näistä totean 3d-tekijöiden ja ohjelmasuunnittelijoiden tarkoitukset ja arvostukset. Kerron kohdanneeni näitä ongelmia taiteellisen lopputyön teossa.