Tämä teksti alkaa minusta ja sisältäpäin kuvatusta yhden päivän läpi kulkevasta tarinasta.

Tämä teksti jatkuu rytmitettyyn kuvaelmaan valokuvan ja piirroksen suhteesta, sekä arjen ja mielikuvituksen välisen jännitteen sekä niiden välisistä raoista välkähtelevän mysteerin ihmettelyyn.

Tämä teksti siirtyy taiteenolemuksen hahmotelman ja epäilyksen kautta, tunne painotteiseen ajatusvirtamaiseen pohdintaan, kuvan, sanan ja kuvailun epäsuhdasta. Tämä teksti vaihtuu tempoltaan kiihtyvän visuaaliseen, runoa myötäilevään, kuvien, fiktion, kuvailujen, ideoiden ja hahmotelmien, sekamelskaiseen aivomyrskyyn, abstraktilla ekspressiivisellä otteella, kuvatakseen kantaaottavasti maailmantilan ja kollaasin yhteyttä.

Tämä teksti siirtyy kriittiseen, digitaalista eteerisyyttä tutkivaan kantaan, jossa hakukoneiden ja internetin kuvahyökyaaltoa hyödyntävässä, omakohtaisessa kokemusperäisessä työtavassa valmistaa taidetta, piilee maailmaa saastuttava koukku. Tämä teksti muuttuu, idean metafyysisen olemuksen idealistisen käsittelyn kautta huomioimaan taiteen fyysisiä elementtejä. Tämä teksti antaa kuvien kuljettaa, tarttumalla niiden heijastamaan materiaan ja peilailemalla kokijan samaistumista, objektin symbolisiin ja fyysisiin piirteisiin.

Tämä teksti lähtee ulos luontoon ja pois valkoisen kuution perinteisistä raameista tullakseen kokeneempana takaisin.

Tämä teksti esittää näyn ilmestymistä todellisuuteen ja kertoo katoavaisuudesta. Tämä teksti kertoo, että ei voi kantaa sellaista voimaa, jota taide tilassa koettuna antaa.