Valmistun ammattiin, jossa ääni on yksi tärkeä työvälineeni. Minusta tulee äänityöläinen, virallisesti teatteri-ilmaisun ohjaaja. Kun ohjaan tai opetan, annan ohjeita äänelläni. Kun näyttelen, ilmaisen roolihenkilön tahtoa fyysisen ilmaisun lisäksi äänelläni. Jokainen tilanne antaa äänelle erilaisen haasteen. Kysynkin, miten ääntä voi kehittää teatterin vaihteleviin tarpeisiin.

Opinnäytetyössäni tutkin, mitä äänenmuodostus on ja miten ääntä voi harjoituttaa. Kirjoitan niistä kokemuksista, jotka ovat vieneet minua eteenpäin neljän vuoden aikana sekä niistä harjoitteista, jotka ovat auttaneet minua kohti vapaampaa ja vahvempaa ääntä. Käyn läpi kouluaikani kokemuksia koe-esiintymisistä, opettajista ja produktioista. Lisäksi pohdin roolihenkilön äänenkäyttöä taiteellisessa lopputyössäni Sotaturistit.

Päiväkirjamerkinnät kouluajalta antavat viitteitä siitä, miten monien kompastuskivien kautta oman äänen vahvuudet löytyvät. Omaan ääneen liittyy myös olennaisesti itsetuntemus sekä hyvä itsetunto, joka saattaa välillä myös horjua.

Teoreettisena viitekehyksenä käytän kahta erilaista lähestymistapaa äänenkäyttöön: opettajan, FM Ritva Eerolan luentomonisteita sekä teatteriohjaaja Jerzy Grotowskin kirjoituksia äänestä. Nämä kaksi lähdettä muodostavat vastakohdat, kaksi ääripäätä, joiden avulla tarkastella äänen harjoittamisen mahdollisuuksia.