Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa kohdeyritykselle hyödyllistä tietoa liittyen sopimiseen, niihin liittyviin riskeihin sekä riskienhallintaan yleisellä tasolla. Tavoitteena oli pyrkiä osoittamaan, miten keskeinen ohjausväline sopimus on projektien onnistumisen ja riskienhallinnan kannalta, sekä tuoda esiin, mitä hyötyä yritykset voivat saavuttaa panostaessaan sopimusosaamisen ja riskienhallinnan kehittämiseen.

Tätä opinnäytetyötä ei ole toteutettu lainopillisena tutkimuksena, vaan sopimusoikeudellista ja riskienhallinnallista viitekehystä tarkastelevana toiminnallisena opinnäytetyönä. Keskeisinä aineistoina on käytetty velvoiteoikeuden osalta Mika Hemmon julkaisuja. Ennakoivan sopimisen ja sopimusosaamisen, sekä sopimusriskien osalta pääasiallisena lähteenä ovat olleet Helena Haapion julkaisut. Riskienhallinnan lähdeaineistona on käytetty ISO 31000 -standardia, sekä Suomen riskienhallintayhdistyksen sivustoja.

Opinnäytetyön tuotoksena syntyi kohdeyritykselle laadittu sopimusriskien tarkastuslista, joka sen sisältämien luottamuksellisten tietojen vuoksi ei ole julkaistavissa opinnäytetyön liitteenä. Sen sijaan opinnäytetyöprosessin aikana kehitetyt mallit laadullisen riskianalyysin riskimatriisista sekä riskienhallintatyökalusta on julkaistu opinnäytetyön liitteenä. Lisäksi opinnäytetyössä on esitetty myös ajatus sopimusehtojen visualisoimisesta. Opinnäytetyön sisältämien tuotosten ohella sen teoreettisen viitekehyksen sisältöä voidaan sellaisenaan pitää yleishyödyllistä tietoa kohdeyrityksessä työskenteleville asiantuntijoille tuottavana tuotoksena.

Suomessa ei ole säädetty erityislakia joka koskisi yritysten välisiä urakka-, suunnittelu- tai palvelusopimuksia, vaan niitä koskeva sääntely tulee monista eri lähteistä. Oman toimialansa erityispiirteiden lisäksi yritysten yleisesti ottaen tulisi kehittää nykyistä enemmän riskienhallintaansa sekä sopimusosaamistaan. Silti sekä juristien että projektivastuullisten sopimuksia laatiessaan tulisi kuitenkin pitää mielessä, että sopimuksia ei lähtökohtaisesti tehdä juridiikan tai tuomioistuinten vuoksi, vaan liiketoiminnan ja sen mahdollistamisen vuoksi. Olennaista on myös se, että sopimukset laadittaisiin aina kirjallisena. Sitä ei tarvitse tulkita epäluottamuksen osoituksena, vaan pikemminkin osoitukseksi siitä, että osapuolet ovat pyrkineet ymmärtämään toistensa intressit ja aikomukset sovittavasta asiasta.