Draamakasvatuksessa luodaan fiktiivisiä oppimisympäristöjä. Fiktion taika syntyy suhteiden kautta, jotka koostuvat vuorovaikutuksesta katsojan, osallistujan, ajan, tilan, tarinan sekä esittäjien välillä. Opinnäytetyöni pureutuu niihin työkaluihin ja keinoihin, joilla draamakasvatuksen fiktiivinen todellisuus rakentuu.

Aihettani tukien tulen avaamaan draaman ja fiktion käsitteitä sekä millaisia lainalaisuuksia ne pitävät sisällään draamakasvatuksen näkökulmasta käsin. Tulen tarkastelemaan työssäni draamakasvatuksen eri oppimisalueita, esteettinen kahdentuminen- termiä sekä leikillisyyden merkitystä fiktiivistä maailmaa luotaessa. Draaman mahdollistuminen tarvitsee fiktiivisen voimansa ja tekijöidensä uskomisen tuohon johonkin muuhun kuin reaalitodellisuuteen. Tämä opinnäytetyö tutkii miten nämä edellytykset rakentuvat.

Keskeisimpinä lähdemateriaaleina olen käyttänyt työssäni Hannu Heikkisen (2004) teoksia Vakava leikillisyys – draamakasvatusta opettajille sekä Draaman maailmat oppimisalueina – draamakasvatuksen vakava leikillisyys (2002)

Drama education creates fictional learning environments. The magic of fiction is based on relations consisted of interaction between spectators, participants, time, space, stories and performers. This thesis examines the tools and tricks that are helpful in the building of fictional worlds in drama education.

The thesis opens up some concepts and laws of drama and fiction from the aspect of drama education. It examines the learning environments of drama education, a term called aesthetic duplication and the importance of playfulness in creating the fictional worlds of drama education. Creating a fictional world requires believing in the power of fiction. This thesis examines how these kind of conditions can be created.

The most relevant source material include books as Vakava leikillisyys – draamakasvatusta opettajille and Draaman maailmat oppimisalueina – draamakasvatuksen vakava leikillisyys by Hannu Heikkinen.