Draamakasvatuksessa luodaan fiktiivisiä oppimisympäristöjä. Fiktion taika syntyy suhteiden kautta, jotka koostuvat vuorovaikutuksesta katsojan, osallistujan, ajan, tilan, tarinan sekä esittäjien välillä. Opinnäytetyöni pureutuu niihin työkaluihin ja keinoihin, joilla draamakasvatuksen fiktiivinen todellisuus rakentuu.

Aihettani tukien tulen avaamaan draaman ja fiktion käsitteitä sekä millaisia lainalaisuuksia ne pitävät sisällään draamakasvatuksen näkökulmasta käsin. Tulen tarkastelemaan työssäni draamakasvatuksen eri oppimisalueita, esteettinen kahdentuminen- termiä sekä leikillisyyden merkitystä fiktiivistä maailmaa luotaessa. Draaman mahdollistuminen tarvitsee fiktiivisen voimansa ja tekijöidensä uskomisen tuohon johonkin muuhun kuin reaalitodellisuuteen. Tämä opinnäytetyö tutkii miten nämä edellytykset rakentuvat.

Keskeisimpinä lähdemateriaaleina olen käyttänyt työssäni Hannu Heikkisen (2004) teoksia Vakava leikillisyys – draamakasvatusta opettajille sekä Draaman maailmat oppimisalueina – draamakasvatuksen vakava leikillisyys (2002)