Kirjallinen opinnäytetyöni käsittelee äärimmäisiä keinoja performanssitaiteessa. Olen valinnut tarkasteltaviksi neljä erilaista äärimmäisyyden muotoa, minimalistinen pelkistäminen ilmaisussa, teon toisto, performanssin pitkäkestoisuus ja väkivalta tekona.

Tutkin tekstissäni syitä siihen miksi näitä äärimmäisiä keinoja käytetään performatiivissa teoksissa. Tekstini on pääosin tekijälähtöinen, mutta pohdin kysymystä myös katsojan näkökulmasta.

Pyrin löytämään vastauksia kysymyksiin, mitä hyötyä äärimmäisyyksistä on tekijälle tekemisen kannalta, mitä äärimmäisyyksillä pyritään sanomaan ja miten ne vaikuttavat katsojan kokemukseen ja tulkintaan teoksen sisällöstä. Tutkin aihetta oman työskentelykokemukseni lisäksi muutaman tunnetun performanssitaiteilijan ja heidän teostensa kautta.