Tämän opinnäytetyön aiheena on rautatiekiskon lämmittäminen induktioperiaatteella. Työn tavoitteena oli kehittää toimiva vaihtoehtoinen lämmitysmenetelmä rautatiekiskolle nykyisten lämmitysmenetelmien rinnalle sekä tehdä soveltava laskentamalli, jota voidaan käyttää hyödyksi suurempien kiskokokonaisuuksien laskentaa varten. Lisäksi työhön kuului oman lämmittimen rakentaminen ja testaus.

Työn alussa keskityttiin laskentamalliin, jossa tarkasteltiin magneetti- ja virtapiirejä. Magneettipiirissä keskityttiin magneettivastuksiin, magneettikentän suuruuteen ja magneettivuohon. Magneettipiirin jälkeen vuorossa oli virtapiiri. Piirin laskennan kannalta keskeisiä oli impedanssi, virta ja jännite. Työn alussa jännitteen suuruudeksi oli kaavailtu vaihejännitettä, mutta työn edetessä jouduttiin toteamaan tämän olevan mahdottomuus.

Oman lämmittimen rakentaminen osoittautui haasteelliseksi rautatiekiskon terävien kulmien ja käämilangan ohuuden takia. Lämmitin saatiinkin vasta kolmannella yrittämällä ehjänä valmiiksi. Laskentamallissa ongelmia tuotti se, etteivät kaikki kiskon ominaisuudet olleet tiedossa. Testaus ei tapahtunut suunnitelluissa olosuhteissa, joten lumensulatuskyky jäi tässä opinnäytetyössä testaamatta. Kiskon lämmittäminen induktioperiaatteella on toimiva lämmitysmenetelmä, mutta massatuotantoon asti pääseminen vaatii paljon kehitystyötä. Kehitysideana voisi olla esimerkiksi valmiiksi käämityt kappaleet, jotka vain liitettäisiin kiskoon.