Tämä opinnäytetyö on kuvaileva kirjallisuuskatsaus sydänleikkauksen jälkeisestä masennuksesta. Kirjallisuuskatsauksessa selvitetään, kuinka masennus tunnistetaan, miten sitä voidaan ennaltaehkäistä ja kuinka sitä hoidetaan. Opinnäytetyössä perehdytään siihen, miten sydänleikkausten jälkeinen masennus huomioidaan potilaan hoidossa. Tavoitteena on parantaa sydänleikkauksen jälkeisen masennuksen huomioimista hoidon aikana sekä lisätä yleistä tietoisuutta leikkauksen jälkeisestä masennuksesta.

Tietokannoiksi aineistohakuun valittiin Cinahl, Medline, Medic, PubMed ja Nursing&Allied Health Database. Haku rajattiin vuosien 2013–2023 aikana tehtyihin tutkimuksiin. Katsaukseen otettiin mukaan vain aikuispotilaita koskevat tutkimukset. Aineistoksi valikoitui 11 kansainvälistä vertaisarvioitua alkuperäistutkimusta, joita käsitellään aineistolähtöisen sisällönanalyysin avulla.

Opinnäytetyön tulosten perusteella sydänleikkauksen jälkeinen masennus huomioidaan ennakoimalla masennuksen ilmenemistä, ohjaamalla potilasta, hoitosuhdetyöskentelyllä sekä edistämällä toipumista. Ennakoinnissa kiinnitetään huomiota preoperatiivisen ahdistuksen ja masennuksen kartoittamiseen, biofyysisiin tekijöihin, sukupuoleen sekä potilaan preoperatiiviseen resilienssiin. Ohjausta toteutetaan monipuolisesti sekä pre- että postoperatiivisesti. Hoitosuhdetyöskentelyssä esiin nousevat masennusoireiden arviointi, psykoedukaatio sekä hoitosuhteen voimavarat. Lisäksi leikkauksesta ja masennuksesta toipumista edistää potilaan elintapojen huomioiminen sekä teknologian käyttö postoperatiivisessa hoitotyössä.

Sydänleikkauksen jälkeinen masennus voidaan huomioida potilaan hoidossa monin eri keinoin ja hoitopolun eri vaiheissa. Preoperatiivista tilannetta ei voida täysin erottaa postoperatiivisen masennuksen tarkastelusta, sillä ennakointi ja preoperatiivinen ohjaus on tärkeää masennuksen ennaltaehkäisyssä. Sydänleikkauksen jälkeistä masennusta tulee ehkäistä ja hoitaa, sillä hoitamattomana se aiheuttaa potilaalle tarpeetonta kärsimystä, hidastaa leikkauksesta toipumista ja lisää kuolleisuutta. Jatkotutkimusaiheeksi ehdotetaan postoperatiivisen masennuksen huomiointia Suomessa tapahtuvassa hoitotyössä laadullisen tutkimuksen keinoin.