Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää sairaanhoitajien kokemuksia äkillisesti kuolleen potilaan omaisten kohtaamisesta. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää hoitotyötä, kun potilas kuolee äkillisesti sekä lisätä tietoa aiheesta sairaanhoitajien ja sairaanhoitajaopiskelijoiden keskuudessa. Opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä erään yliopistosairaalan sydänosastojen kanssa. Teoreettiset lähtökohdat opinnäytetyössämme olivat laadukas hoitotyö potilaan kuollessa äkillisesti sydänperäisen syyn vuoksi, omaisten kohtaaminen potilaan äkillisen kuoleman jälkeen, hoitotyön auttamiskeinot, hoitajan valmiudet ja hoitotyön kehittäminen.

Opinnäytetyössämme käytimme kvalitatiivista eli laadullista tutkimusmenetelmää. Aineiston keräsimme teemahaastattelun avulla, johon osallistui viisi (n=5) sairaanhoitajaa. Haastatteluista saatu aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Tuloksista muodostui kolme pääluokkaa, jotka olivat sairaanhoitajien kokemuksia omaisten kohtaamisesta, sairaanhoitajien keinot ja valmiudet omaisten auttamiseksi sekä hoitotyön kehittäminen.

Sairaanhoitajat kokivat läheisensä menettäneiden omaisten kohtaamisen haastavana tilanteena. Työkokemuksen myötä hoitajat kertoivat kohtaamisen kuitenkin helpottuneen. Pääsääntöisesti omaisten kohtaamiset sujuivat hoitajien mielestä hyvin. Hoitajien auttamiskeinot voitiin jakaa fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen osa-alueeseen. Valmiuksia omaisten kohtaamiseen olivat muun muassa työkokemus ja sen myötä lisääntynyt hoidollinen kokemus. Hoitajat kokivat, että koulusta ei saatu riittävää valmiutta läheisensä menettäneiden omaisten kohtaamiseen. Haastattelemillamme sairaanhoitajilla oli useita kehittämiskohteita ja -ehdotuksia äkillisesti kuolleen potilaan omaisten kohtaamisen kehittämiseksi hoitotyön osalta.

Jatkotutkimusehdotuksena aihetta voisi tarkastella omaisten näkökulmasta. Omaisten kokemuksiin liittyvät tutkimukset läheisen menettämisestä ja sairaanhoitajien kohtaamisesta kehittäisivät aihetta uudella tavalla.