Opinnäytetyö tehtiin Delfort Specialty Papersin tuotekehitysosaston toimeksiannosta. Työn tavoitteeksi asetettiin päivittäiseen käyttöön sopivan, nopean biohajoavuustestin kehittäminen. Testiä tarvitaan, koska standardinmukaiset biohajoavuustestit ovat noin puolen vuoden mittaisia ja Delfortilla haluttiin pystyä valikoimaan ennalta lupaavimmat näytteet standarditesteihin lähetettäväksi. Testiä tullaan käyttämään Delfortin tuotekehitysyhteisössä useissa yrityksen toimipisteissä ympäri maailman, joten työn kieleksi valittiin englanti.

Tehtävänantoon vastattiin kehittämällä kaksi testiä. Delfortin Tervakosken tehtaalla toimiva R&D-tiimi toivoi “boksia” – laboratoriokompostoria, jossa biohajoamista voidaan testata samankaltaisissa olosuhteissa kuin standarditesteissä. Toiveisiin vastattiin kehittämällä kompostointitesti, joka pyrkii asettamaan testatut näytteet biohajoavuuden sujuvuuden mukaiseen järjestykseen kuukauden kestävän testauksen myötä. Lisäksi kehitettiin sellulaasientsyymitesti, joka pyrkii tekemään saman kahdessa tunnissa.

Opinnäytetyössä tutustuttiin kattavasti kompostointia sekä biohajoavuutta käsittelevään kirjallisuuteen ja tutkimustietoon. Hankitun tiedon perusteella laboratoriokompostoriin pyrittiin kehittämään lignoselluloosalle tehokas kompostisubstraatti. Työn myötä jouduttiin toteamaan myös käytännön vaatimukset – sienirihmastojen tai erikoisten kiinalaisten kiviainesten hankkiminen osoittautui käytännön kannalta kestämättömäksi.

Korona-aika hankaloitti projektin läpivientiä merkittävästi. Käytännön tutkimusta kehitetyillä menetelmillä oli tarkoitus tehdä Delfort Tervakosken laboratoriossa, mutta tehtaan johdon asettamien koronarajoitusten vuoksi suunnitelma peruuntui. Kehitettyjä menetelmiä ei ehditty testata lainkaan ennen opinnäytetyön julkaisua.

Ilmeisiä jatkotutkimuksen kohteita jäi runsaasti: laboratoriokompostorin haihduttaman kosteusmäärän mittaaminen ja kastelukäytännön ohjeistaminen mittausten perusteella, kompostorin näytetaskujen tarkoituksenmukaisuuden toteaminen käytännössä, entsyymitestissä käytettävän entsyymiliuosmäärän optimointi kokeilemalla sekä entsyymitestin nopean näytteistyksen kannattavuuden arviointi olivat ennalta suunniteltuja testauskohteita, jotka jäivät koronarajoitusten vuoksi tekemättä. Samasta syystä opinnäytetyön raportti muuttui luonteeltaan kirjallisuuskatsauksen omaiseksi; teoriaa käsitellään runsaasti, koska omaa tutkimusta ei saatu mukaan.