Opinnäytetyön tarkoituksena oli kartoittaa vaaditut kriteerit, joilla sairaanhoitaja voisi suturoida eli ommella pinnallisia, puhtaita haavoja päivystysyksiköissä. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa sairaanhoitajan roolista haavojen suturoinnista eri valtioissa, jotta aiheesta saataisiin Suomessa hyödynnettävää taustatietoa. Opinnäytetyön työelämäyhteytenä toimi Valkeakosken aluesairaalan päivystysyksikkö.

Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä oli kuvaileva kirjallisuuskatsaus. Materiaaleiksi valittiin tieteellisiä artikkeleita ja dokumentteja sairaanhoitajan toimenkuvasta seitsemästä eri valtiosta: Suomesta, Ranskasta, Kolumbiasta, Espanjasta, Australiasta, Iso-Britanniasta sekä Yhdysvalloista. Kyseiset valtiot valittiin siksi, koska niistä löytyi tutkittua tai muuta virallista informaatiota sairaanhoitajan roolista haavojen suturoinnissa. Kerättävä aineisto rajattiin vuosiin 2006‒2016. Tutkimusaineiston keräämiseen käytettiin seuraavia tietokantoja: CINAHL, PubMed, Tamk Finna ja UAM_Biblioteca. Hakusanoina käytettiin suomenkielisiä, englanninkielisiä ja espanjankielisiä hakusanoja. Lähteiden sisäänottokriteereinä olivat esimerkiksi koko dokumentin saatavuus ja ilmaisuus sekä se, että dokumentit sisälsivät protokollia tai kurssien sisältöä liittyen sairaanhoitajan rooliin pinnallisen, puhtaan haavan suturoinnissa.

Kirjallisuuskatsauksen tulosten perusteella sairaanhoitajan toimenkuva pinnallisen, puhtaan haavan suturoinnissa vaihtelee eri valtioiden välillä. Espanjassa, Australiassa, Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa sairaanhoitajalla oli lupa suturoida haavoja päivystysyksiköissä. Kolumbiassa ja Ranskassa sairaanhoitaja ei saanut suturoida haavoja missään tilanteessa. Johtopäätöksenä opinnäytetyölle on, että useissa valtioissa sairaanhoitajan kuului suorittaa erillinen lisäkoulutus suturointiluvan saamiseksi. Suomessa tällaista lisäkoulutusta järjestettiin vain Oulun ammattikorkeakoulussa. Sairaanhoitajien tehtävänsiirtoihin tarvittiin lääkäreiden sekä koko muun päivystysyksikön henkilökunnan asenteiden ja halukkuuden muutosta, jotta sairaanhoitajien toimenkuvan uudistuminen oli mahdollisimman hyvin onnistunut. Jatkotutkimuksina voisi tutkia, kuinka tarpeellisina sairaanhoitajan toimenkuvan muutokset koetaan Suomessa ja minkälainen asenne päivystysyksikön henkilökunnalla on mahdolliseen sairaanhoitajan muuttuvaan toimenkuvaan pinnallisten ja puhtaiden haavojen suturoinnin suhteen.