Opinnäytetyön kirjallisen osion tutkimuskysymys on, kuinka suomalaisuutta rakennetaan nykytaiteen kentällä. Tutkielmassa analysoitiin kolme teosta Roland Barthesin semioottista kuvantulkintamallia käyttäen. Valitut teokset olivat Milja Viidan Kadonneet kirjeet 1939-1945, Raakel Kuukan Äidin kirja ja Riikka Kuoppalan And that ́s all I remember. Näiden teosten lisäksi analysoitiin opinnäytetyöni taiteellisena osana toteuttamaani teosta Tiettömän tien pää sekä pohdittiin, kuinka se asettuu näiden muiden teosten rinnalle.

Kaikki analysoidut teokset olivat sisällöiltään yhdenmukaisia. Perhe, menneisyys, kuolema ja jatkuvuus olivat kunkin teoksen keskeisiä teemoja. Teokset olivat rakenteeltaan selkeitä, hillittyjä ja konstailemattomia ja ne olivat rytmiltään rauhallisia, jopa hitaita. Dokumentaarisen materiaalin käyttö oli myös teoksia yhdistävä tekijä.

Tutkielmaa varten valitut teokset, mukaan lukien omani, rakensivat kaikki perhekeskeistä ja menneisyyteen kurottavaa suomalaisuutta, jossa kuolema on aina läsnä, mutta elämä jatkuu vaikeuksista huolimatta. Teosten rakenteelliset ratkaisut loivat kuvaa suomalaisuudesta, jossa pitäydytään perusasioissa ja pidetään jalat maassa. Tutkielmassa käsitelty neljän teoksen otos antoi tietynlaisen kuvan suomalaisuuden rakentamisesta nykytaiteen kentällä. Eri teoksia sisältävällä otoksella tulokset olisivat olleet aivan erilaiset. Nykytaiteen ollessa monimuotoinen ja vaikeasti määriteltävissä oleva konstruktio laajemmille tutkimuksille suomalaisuuden eri ilmenemismuodoista nykytaiteessa olisi kysyntää.