Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on tutkia rakennusmääräysten ja -normien, sekä muiden rakennusalan ohjeistusten, vaikutusta kerrostalon rungon kehitykseen 1800-luvun lopusta 2000-luvulle. Opinnäytetyössä käsitellään rakennusrungon ja täydentävien rakenneosien muuttumista käyttäen lähteinä rakennushistoriaa käsittelevää kirjallisuutta. 2000-luvun rakentamisen suunnat ja haasteet on käsitelty pintapuolisesti, sillä viimeisen 15 vuoden aikana julkaistut määräykset ja ohjeistukset kerrostalorakentamiseen tekisivät tästä opinnäytetyöstä liian laajan.

Kerrostalorakentamista ohjasi aluksi harvat valtion asettamat säädökset, jotka usein sisällytettiin kuntien omiin rakennusjärjestyksiin. Suomen ensimmäinen ympäristöministeriön laatima maankäyttö- ja rakennuslaki julkaistiin 1.7.1959 ja siitä lähtien suomalaista rakentamista on säädelty kunnan omien määräysten ja ohjeistusten lisäksi koko Suomea koskevalla lailla. Lakia täydentämään kehitettiin säädöksiä ja ohjeistuksia, joista koottiin Suomen rakentamismääräyskokoelma.

Nykyajan kerrostalorakentamisen kulttuuriin on päästy yli 100 vuoden kehitystyöllä. Erityisesti rakenteiden kantavuuteen kiinnitettiin huomiota Helsingissä vuoden 1907 syyskuussa tapahtuneen tiilirunkoisen kerrostalon sortumisen jälkeen. Samoin Lahdessa vuonna 1963 sortunut teräsbetonirakenteinen kerrostalo toi ilmi talvibetonoinnissa ilmeneviä vaaroja. Nykypäivän runkorakenteeseen onkin näin historian saatosta poimittu turvallisimmat, kustannustehokkaimmat ja asumiseltaan terveimmät rakenneratkaisut.