Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää syitä 14–17-vuotiaiden yläasteikäisten nuorten koulukieltäytymiseen ja etsiä ratkaisuja tähän ongelmaan. Koulukieltäytymisellä tarkoitetaan ilmiötä, jossa nuori kieltäytyy kokonaan menemästä kouluun, poistuu sieltä kesken koulupäivän tai on pois koulusta luvatta useita päiviä. Tutkimuksen tavoitteena oli löytää toimivia uusia ratkaisuja sosiaalityön ja koulumaailman uuteen haasteeseen ja löytää keinoja koulukieltäytymisen ehkäisemiseksi.

Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Tampereen seutukuntien perhekeskuksien ja lastensuojelun kanssa. Heidän avullaan tutkimukseen löydettiin kuusi yläkouluikäistä nuorta, joilla kaikilla oli ollut poissaoloja kuluneen tai aiemman lukuvuoden aikana 600 – 1000 tuntia. Haastatteluun valikoitui kolme tyttöä ja kolme poikaa, joka kertoo koulukieltäytymisen samanlaisesta esiintymisestä sekä tytöillä että pojilla.

Tutkimuksen teoreettinen runko pohjautui kansainväliseen ja suomalaiseen tutkimuk-seen. Kansainvälisessä tutkimuksessa koulukieltäytyminen nähtiin vahvasti syrjäytymistä aiheuttavana tekijänä, kun taas Suomessa ongelma nähtiin vuorovaikutuksen ja osallisuuden ongelmana. Tutkimus oli laadullinen tutkimus, jonka haastatteluaineisto kerättiin ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan pohjautuvilla ihmekysymyksillä. Nämä kysymykset vapauttivat nuorta oman elämänsä pohdintaan ja mahdollisen ihmeen miettimiseen. Sisällönanalyysinä käytettiin aineistolähtöistä analyysiä.

Tutkimuksen perusteella nuorten koulukieltäytymiseen voidaan puuttua ja sitä voidaan ennaltaehkäistä. Koulukieltäytymisen ilmettyä nuoren perusterveydentila on tutkittava, mahdolliset oppimisen ongelmat selvitettävä ja koulukieltäytymisen jatkuessa on tarkis-tettava nuoren psyykkinen terveydentila. Tämä tehdään tiiviissä yhteistyössä kodin, koulun ja moniammatillisen osaajajoukon kanssa. Nuorten oman äänen perusteella kou-lukieltäytymiseen vaikuttavat taustatekijät ovat psyykkinen hyvinvointi, kiusaamisesta vapaa koulu ja inhimillinen opettaja sekä toimivat kaverisuhteet koulussa ja vapaa-ajalla. Vanhempien tuki arjessa ja nuoren valinnoissa on tärkeää. Lisäksi nuorta kunnioittava ja arvostava sanallinen ja sanaton vuorovaikutus auttavat nuorta sekä kotona että koulussa. Kokoavista käsitteistä nousseiden johtopäätösten avulla löydettiin mahdolliset ratkaisut koulukieltäytymiseen sekä ennaltaehkäisyyn.