Haku

”Suurin rajoittava tekijä on ajan riittäminen.”: kyselytutkimus Suomen yleisten kirjastojen pelillistämisestä ja sen tilasta

QR-koodi

”Suurin rajoittava tekijä on ajan riittäminen.”: kyselytutkimus Suomen yleisten kirjastojen pelillistämisestä ja sen tilasta

Tämän työn tavoitteena oli tutkia pelillistämisen tilaa Suomen yleisissä kirjastoissa. Toiveena oli kartoittaa, mitä ja miten kirjastoissa pelillistetään, mitä mieltä asiasta ollaan sekä mitkä asiat vaikuttavat kirjastojen pelillistämismahdollisuuksiin. Teoriaosuudessa esitellään pelillistäminen – mitä se tarkoittaa ja miten se toimii – sekä pelillistämisen paikka kirjastossa. Teoriassa otetaan huomioon erilaiset kirjastoissa suoritettavat pelillistämisen muodot sekä hyödyt. Termi myös pyritään avaamaan laajassa muodossaan, sillä kyseessä on hyvin pitkälle kirjastoalan ulkopuolelle ulottuva aihe. Toiveena on myös tuoda esiin pelillisyyden ja pelien ja leikin erot.

Tutkimukseen tarvittava data hankittiin kyselytutkimuksella, eli työssä on kvantitatiivinen tutkimusote. Työn tutkimusta varten tuotettiin kysely, joka lähetettiin kaikille Suomen yleisille kirjastoille sähköpostitse. Kysely tuotettiin Webropol-järjestelmän avulla, ja sähköpostiosoitteet kerättiin Kirjastot.fi-verkkosivun listoilta. Kyselyyn vastasi 221 eri kirjastojen työntekijää. Kyselyssä tiedusteltiin demografisia tietoja, pelillistämisen tuttuutta, muotoja ja kohdeasiakkaita vastanneiden kirjastoissa sekä heidän asennettaan ja mielipiteitään pelillistämisestä.

Tutkimuksen tuloksista selvisi, että pelillistämisen mahdollisuuksiin vaikuttaa kenties eniten kirjastolaisten oma halu ja tiedot ja taidot, jopa enemmän kuin rahoitus. Tuloksien valossa on myös selvää, että enemmistöllä vastaajista on positiivinen näkökulma pelillistämiseen. On kuitenkin huomattavaa, että kielteisiä näkökulmia ja haluttomuutta pelillistämiseen on myös olemassa, kuten myös erilaisia ongelmia, jotka heikentävät kirjastojen pelillistämismahdollisuuksia: muun muassa osaaminen, työkalut ja raha. Tulokset myös kertovat, ettei pelillistäminen usein ulotu lasten ja nuorten ikäluokkia pidemmälle eikä erilaisiin erityisryhmiin. Työn lopussa esitellään mahdollisia keinoja parantaa pelillisyyden tilaa, esimerkiksi juuri laajentamalla kohdeasiakkaiden joukkoa sekä opettamalla pelillisyyden keinoja ja hyötyjä kirjastolaisille.

Tallennettuna: