Työssä kuvataan perinteisen japanilaisen puurakenteisen temppelin konservointia käytännön työhön osallistuneen näkökulmasta. Chiban läänissä, Kamogawan kaupungissa, sijaitseva vuonna 1648 rakennettu pieni buddhalainen Yakuōin Yakushidōn temppeli konservoitiin vuosina 2011–2012. Työ kattaa kohteen esittelyn ja konservoinnin eri vaiheet: dokumentoinnin, rakennuksen purkamisen, sen osien konservoinnin työpajalla sekä rakennuksen uudelleen kokoamisen. Temppeli- ja pyhäkkökirvesmiesten (miyadaiku) töiden lisäksi työssä kuvataan alihankintana teetetyt työvaiheet, kuten vesikaton teko sekä kivi- ja perustustyöt.

Työssä kerrotaan myös yleisesti perinteisestä japanilaisesta puurakentamisesta, joka on pääosin pilari-palkkirakentamista erityispiirteenään hyvin kehittynyt puuliitostekniikka, sekä tuodaan esiin tällaisen rakentamisen kehitykseen vaikuttaneita tekijöitä. Japanilaista perinnerakentamista käsitellään myös osana konservointia ja siihen liittyvää perinteiden säilyttämistä. Lisäksi tuodaan esiin perinteisen koulutusjärjestelmän vaikutus perinteiseen osaamisen, mm. rakennustaidon säilyttämiseen ja konservointiin.

Työssä esitellään japanilaisen konservoinnin erityispiirteitä keskeisimpänä tavoitteena palauttaa rakennus pääsääntöisesti samanlaiseksi, jollainen se on ollut valmistumisajankohtanaan. Arkkitehtuuri- ja taidekonservoinnin erityispiirteitä ja erilaisia lähestymistapoja konservointiin vertaillaan yleisesti, samoin erilaisia konservointitapoja ja -tavoitteita eri konservointialoilla ja -kulttuureissa. Konservoinnin ja kulttuurin suhdetta ja arvoja sekä konservoinnin eettisiä kysymyksiä pohditaan mm. autenttisuuden ja identiteetin näkökulmista pohjautuen kokemuksiin toimimisesta konservointiprojektissa toisessa kulttuurissa.

In this work, the architectural conservation of a wooden Japanese Buddhist temple is described from the view of an active participant of the project and field work. The Yakuōin Yakushidō temple was built in 1648 and is located in the city of Kamogawa in the Chiba prefecture. The conservation work of the temple was done in 2011 to 2012 and included all the major parts of a typical Japanese architectural conservation project, such as documentation, dismantling, detailed conservation in the workshop, and assembly. This thesis describes the work done by Japanese shrine and temple carpenters (miyadaiku), also including a brief explanation of the subcontracted works such as groundwork and roofing.

The Japanese tradition and some fundaments of architectural conservation differ from the European ones. This highlights the need to discuss the ethics and relations of conservation with traditions in different cultural and historical contexts. One of the major differences in Japanese conservation is that, in Japan, a building under conservation is usually dismantled part by part to the ground and all the parts are examined and conserved in a workshop in another location. Usually, the aim is to restore the building under conservation as close as possible to its original historical state. Also, immaterial traditions are respected much more in Japan than in the western conservation tradition. All these differences, which should be taken into account in a globalizing working environment, are discussed in this work.