Järjestelmällisen karjanjalostuksen katsotaan alkaneen Suomessa 1800-luvun alkupuolella ja ottaneen merkittäviä kehitysaskelia seuraavan vuosisadan vaihteessa, kun Suomeen perustettiin useita karjanjalostusyhdistyksiä ja sonniosuuskuntia. Keinosiemennystoiminnan katsotaan alkaneen vuonna 1947. Nykyään nautojen keinosiemennyksiä tehdään Suomessa vuosittain noin 700000 kappaletta ja niistä n. 11% tekevät henkilöt, jotka ovat saaneet maa- ja metsätalousministeriöltä luvan keinosiemennysten omatoimiseen tekemiseen työskentelytilallaan. Opinnäytetyössä tutkittiin, miten keinosiemennystyö on päässyt alkuun tilalla, joka on hankkinut keinosiemennystoimiluvan. Tutkimusmenetelmänä käytettiin teemahaastattelua ja sitä varten lähetettiin kyselylomakkeet (LIITE 1). Saatua aineistoa tutkittiin kvalitatiivisin keinoin. Vastaukset analysoitiin teemoittain kyselykaavakkeen määrittelemässä järjestyksessä. Kyselyyni vastasi yhdeksän siemennyslupakurssille osallistunutta henkilöä. Tutkimuksen tulosten perusteella keinosiemennyslupakurssin suorittaneet ovat motivoituneita aloittamaan työn luvan mahdollistamalla tavalla ja pian kurssin suorittamisen jälkeen hoitavat joko suurimman osan tai kaikki keinosiemennykset tilalla, jolla työskentelevät. He ovat pääsääntöisesti hyvin tyytyväisiä kurssin antamiin lähtökohtiin omatoimisen työn aloittamiseksi. Tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että toimiluvan saaminen hyödyttää erityisesti keskisuurta tilaa. Tutkimustulosten perusteella voidaan arvioida, että toimilupakurssi vastaa hyvin kurssille osallistuvien henkilöiden tarpeeseen. Tulosten perusteella voidaan myös päätellä, että keinosiemennyslupien määrä ja tätä kautta omatoimisten keinosiemennysten prosentuaalinen osuus nautojen keinosiemennyksistä Suomessa tulee kasvamaan jatkossakin.