Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää InnoNauta -hankkeeseen rehujuurikkaan tuotantoa ja käyttöä naudoille nykymuodossaan sekä kartoittaa käytön perusteita. InnoNauta -hankkeen tavoitteena on alentaa naudanlihantuotannon kustannuksia 20 prosentilla keskittyen rakentamiseen, rehuntuotantoon, tuotannon toteutukseen ja seurantaan sekä yritysjohtamiseen. Hanketta toteuttavat Maa- ja intarviketalouden tutkimuskeskus ja TTS Tutkimus sekä A-Tuottajat Oy.

Rehujuurikkaaseen on kiinnitetty huomiota etenkin sen suuren satopotentiaalin takia. Se näyttää olevan perusteltua etenkin, jos hyödynnetään sekä naatti että juurikas. Viljely, korjuu ja säilöntä on selkeästi työläämpää kuin totutuilla kasveilla ja vaatii erikoiskoneet, joten senkin takia pelkän juurikkaan hyödyntäminen ei välttämättä anna vastetta panoksille ja tehdylle työlle.

Rehujuurikasta voidaan käyttää myös laidunkauden pidentämiseen kylmänkestävyyden ja heinäkasveja myöhäisemmän kasvurytmin takia. Laiduntaminen on myös selkeästi halvin tapa hyödyntää koko kasvi, mutta vaatii huolellista kaistasyöttöä ja suotuisat sääolot syksyllä.

Luonnonmukainen tuotanto on mahdollista. Siemenelle tarvitaan todennäköisesti poikkeuslupa. Mekaaninen kasvinsuojelu onnistunee suurilla riviväleillä hyvin jos rikkapaine on kohtuullinen. Lannoitus karjanlannalla ja täydennyslannoitteilla onnistuu.

Rehujuurikkaan käytöllä on myös selkeä ympäristövaikutus. Se käyttää pellolla tehokkaasti ravinteita ja eläintasolla tehostaa valkuaisaineenvaihduntaa laskien ureapitoisuutta sekä maidossa, virtsassa että ulosteessa.

Nautojen rehuna rehujuurikas on täysin kelvollista, eikä kokeissa ole aiheutunut vakavia ongelmia edes suuria määriä syötettäessä. Vaikutukset liha- ja maitotuotokseen ovat yleensä olleet marginaalisia.