Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä varhaiskasvatuksen opettajilla on uuden varhaiskasvatuslain määrittelemästä erityisen tuen osaamisesta sekä erityisen tuen tehtävien jaosta. Tutkimuksen teoriaosuudessa käsitellään varhaiskasvatuksen henkilöstörakennetta, kelpoisuusvaatimuksia ja osaamista sekä varhaiskasvatuksen laatua. Lisäksi teoriaosuudessa käsitellään erityistä tukea sekä erityisen tuen prosessin vaiheita ja tämän toteutusta varhaiskasvatuksessa.

Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisena, eli laadullisena tutkimuksena. Haastattelu toteutettiin teemahaastatteluna, johon osallistui neljä (4) varhaiskasvatuksen opettajaa. Teemahaastattelu sisälsi kolme (3) pääteemaa; erityinen tuki varhaiskasvatuksessa, erityisen tuen tehtävät varhaiskasvatuksessa sekä erityinen tuki tulevaisuudessa. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia.

Tutkimustulosten perusteella varhaiskasvatuksen opettajat kokevat erityisen tuen osaamisen vaativan päivittäisessä työssä pedagogista osaamista, lapsen kehityksen tuntemusta ja monenlaista menetelmäosaamista. Varhaiskasvatuksen opettajat näkivät erityisen tuen pedagogiikan vaativan strukturointia, arviointia ja tietämystä lapsen tuen tarpeista.

Erityisen tuen tehtävien jaossa korostui varhaiskasvatuksen opettajan pedagoginen vastuu, mutta yhtä tärkeänä pidettiin myös henkilöstön yksilöllisten erityisosaamisalueiden hyödyntämistä osana erityisen tuen toteuttamista. Erityisen tuen osaamisen ja toteuttamisen haasteina puolestaan koettiin ajan puute, suuret lapsimäärät ja riittävä osaaminen. Varhaiskasvatuksen sosionomin osaamisen ja työnkuvan nähtiin painottuvan huoltajien kanssa tehtävään yhteistyöhön.