Tässä opinnäytetyössä selvitimme, täyttävätkö Kuopion kaupungin perusturvan ja terveydenhuollon kuvantamisen yksikköön tulevat natiiviröntgenlähetteet lain säätämät vaatimukset juridisesta asiakirjasta. Tarkoituksena oli selvittää, pystyvätkö röntgenhoitajat suorittamaan natiiviröntgentutkimuksen annetun röntgenlähetteen pohjalta ja edellyttävätkö mahdolliset puutteet lisätoimenpiteitä röntgenhoitajilta. Tavoitteena oli auttaa kuvantamisen yksikköä kehittämään ja yhtenäistämään lähetekäytäntöä tutkimuksesta saatavan informaation avulla.

Tutkimuksemme oli määrällinen tutkimus. Kävimme reaaliaikaisesti läpi 150 natiiviröntgenlähetettä, joita arvioimme lain asetusten mukaan. Aineistonkeruuta varten laadimme lomakkeen, johon kirjasimme lähetteistä tiedot, jotka tulee löytyä juridisesti hyvin tehdyistä lähetteistä. Tutkimuksessa tarkastelimme 150 lähetettä reaaliaikaisesti. Opinnäytetyöhön kerätystä aineistosta löytyi 21 röntgenlähetettä (N=150), joissa oli kaikki asiat, jotka juridisesti oikein tehdystä lähetteestä tulee löytyä. Suurimmat puutteet olivat kiireellisyysluokassa ja anamneesin tai indikaatiotiedon puuttumisessa. Lisätietoja jouduttiin selvittämään 25 tutkimuksen kohdalla. Tuotoksena teimme tietokortin kliinikoille. Tietokortista löytyvät ne asiat, jotka hyvässä lähetteessä tulee olla.

Saimme tutkimuksen avulla lähettäville yksiköille tärkeää tietoa lähetteiden laadusta juridisena asiakirjana. Tutkimuksen tilaaja voi halutessaan hyödyntää tutkimustuloksia sisäisessä koulutuksessa ja itsearvioinnissa. Lähetteen tekeviä lääkäreitä tulee informoida lähetteen merkityksestä tutkimuksen suorittamisen kannalta. Kliinikoille jaettavan tietokortin avulla voidaan pitää yllä laadukasta lähetekäytäntöä, jonka tuella röntgenhoitajat voivat turvallisesti toteuttaa kuvantamistutkimuksia.

Johtopäätöksenä voimme todeta että Kuopion kaupungin perusturvan ja terveydenhuollon palvelualueen kuvantamisen yksikön lähetteet olivat laadukkaita, ja röntgenhoitajat pystyivät hoitamaan työnsä ja tekemään tutkimukset säteilysuojelun periaatteita noudattaen.

Jatkotutkimusaiheena nostamme esille tutkimuksen toteuttamisen uudelleen parin vuoden kuluttua, jolloin otanta voisi olla suurempi, esimerkiksi 300 lähetettä. Aineistonkeruun voisi toteuttaa pidemmän ajanjakson aikana ja jakaa eri vuodenajoille, jotta tutkimustulos olisi vieläkin luotettavampi.