Esiintymisjännitys on yleinen ilmiö, ja siitä kärsii valtaosa väestöstä. Yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoista kolmasosa jännittää esiintymistä, ja osalla heistä jännittäminen rajoittaa elämistä. Esiintymisjännitystä hoidetaan erilaisin esiintymistä harjoittavilla kursseilla, psykoterapialla ja tarvittaessa lääkkeillä.

Opinnäytetyössä tutkittiin improvisaation vaikutusta esiintymisjännitykseen. Tutkimuksen kohderyhmänä toimi Savonia ammattikorkeakoulun opiskelijoista koottu ryhmä, joille pidettiin ”Varmuutta esiintymiseen” improvisaatioon perustuva kurssi. Tavoitteena oli lisätä tietoa improvisaatioharjoitteiden mahdollisista vaikutuksista esiintymisjännitykseen. Tutkimus toteutettiin interventiotutkimuksena, jossa käytettiin sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä eli triangulaatiota. Laadullisena menetelmänä käytettiin ryhmän havainnointia, jota verrattiin teoriasta saatuun tietoon esiintymisjännityksestä. Määrällisenä menetelmänä laskettiin muutosprosentteja SPIN-FIN mittauksen pohjalta, sekä tehtiin kyselytutkimusta osallistujilta kurssin jälkeen. Tutkimukseen osallistui alussa 21 opiskelijaa, joista suurin osa lopetti kesken. Lopulta alusta loppuun tutkimuksessa oli mukana 6 osallistujaa. Varmuutta esiintymiseen kurssin aluksi jokainen osallistuja vastasi SPIN-FIN -mittariin. Kurssikertoja oli viisi syksyllä 2017 ja ne pidettiin kerran viikossa. Viimeisellä kerralla osallistujat vastasivat uudelleen SPIN-FIN -mittariin, sekä kyselytutkimukseen kurssin hyödyllisyydestä esiintymisjännitykseen.

SPIN-FIN -mittauksen tulokset olivat positiiviset. Tuloksissa selvisi, että hyvin voimakas, sekä merkittävästi arkipäiväistä selviytymistä haittaava jännittäminen katosi kokonaan intervention jälkeen. Tutkittavien kaikkien kysymysten pisteiden yhteissumma tippui 21,3 pistettä intervention jälkeen. Tuloksia tosin ei voida pitää luotettavina johtuen osallistujamäärän vähenemisestä kesken tutkimuksen. Kyselytutkimuksessa tutkittavat arvioivat kurssin hyödyllisyyden keskimäärin hyödylliseksi. Ryhmän havainnoinnissa oli huomattavissa rentoutumista esiintymistilanteissa, kehonkielessä, sekä kommunikaatiossa.

Tutkimus antaa viitteitä siitä, että improvisaatiosta voisi olla hyötyä esiintymisjännityksen lieventämisessä, mutta tämä vaatii vielä lisätutkimusta aiheesta. Harjoitteiden valintaan jatkossa kannattaa kiinnittää lisähuomiota, jotta ne sopisi vielä paremmin kohderyhmää ajatellen. Tuloksia voidaan hyödyntää ammattikorkeakouluopiskelijoiden esiintymisjännityksen lieventämiseen siltä osin, että hauskaksi koetut improvisaatioharjoitteet näyttäisivät havainnoinnin perusteella rentouttavan yksilöitä, sekä auttavan ryhmäytymisessä.