Opinnäytetyössä tarkasteltiin elektronisia merikarttoja ja –merikarttajärjestelmiä säätelevää normistoa, sekä selvitettiin merenkulkijoiden tottumuksia elektronisten merikarttojen käytön suhteen. Tarkoituksena oli selvittää, löytyykö näistä ristiriitaisuuksia jotka voisivat johtaa, tai ovat johtaneet onnettomuuksiin.

Normiston havaittiin olevan laaja-alaista, joskin järjestelmien verrattain nuoresta iästä (vrt. paperikatat) johtuen kehitystyötä tarvitaan.

Käyttötottumuksia tarkasteltiin kahdella eri tavalla. Satunnaisjoukolle suomalaisia kansipäällystön jäseniä tehtiin sähköpostitse kysely, koskien henkilökohtaisia tapoja käyttää elektronisia merikarttajärjestelmiä. Lisäksi tutkittiin kahta karilleajotapausta joissa suuressa roolissa oli elektronisen merikarttajärjestelmän vääränlainen käyttö. Erityisesti näissä tapauksessa tarkasteltiin kansipäällystön toimintaa elektronisella merikartalla tehtävässä reitinlaadinnassa ja monitoroinnissa.

Tutkimuksissa havaittiin, että elektronisia merikarttajärjestelmiä pidetään sääntöjen mukaisesti ajan tasalla. Karttasolujen kattavuus oli hyvällä tasolla, vaikkakin yleensä käytettyjen hankintamenetelmien sijaan on saatavilla parempia (ja kalliimpia) menetelmiä. Karttajärjestelmien käyttö oli pääasiassa ohjeistusten mukaista, tosin vaaralliseksi havaittua esitettävän karttasolun manuaalista valintaa tapahtui.

Muita ongelmakohtia olivat käyttäjän huolimattomuus kulun monitoroinnissa ja reitin suunnittelussa, sekä laitteistojen automaattitoimintojen ja hälytysten sivuuttaminen tai kiertäminen.