Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää hoitohenkilökunnan kokemuksia kehitysvammaisen epilepsiasta. Opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa tietoa kehitysvammaisen epilepsiasta ja epilepsian hoidosta, jota voidaan hyödyntää kehitysvammaisen epilepsian hoidon suunnittelussa.

Aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta (N=6) kehitysvammaisten palvelukodissa työskentelevää asukasohjaajaa. Haastattelut toteutettiin puolistrukturoituina yksilöhaastatteluina tammikuussa 2016 opinnäytetyön tekijän laatimalla teemahaastattelurungolla. Teemahaastatteluissa oli kolme teemaa. Nämä olivat epileptiset kohtaukset ja niiden hoito, epilepsian vaikutus kehitysvammaisen toimintakykyyn ja epilepsian hoidon kehittäminen. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Opinnäytetyön tulosten ja johtopäätösten mukaan epileptisen kohtauksen hoito toteutuu kohdeorganisaatiossa pääosin yleisten ohjeiden mukaisesti. Asukkaiden epileptiset kohtaukset ovat hyvin vaihtelevia ja monet tekijät vaikuttavat kohtausten määrään ja laatuun. Epilepsiakohtauksen tunnistaminen ja havaitseminen koettiin osalla asukkaista helpoksi, mutta joskus kohtauksen tunnistaminen on haastavaa. Osa hoitajista koki epilepsian hoidon olevan tällä hetkellä oikeanlaista, mutta osa toivoi epilepsian hoidon kehittyvän. Lääkehoidon merkityksestä epilepsian hoidossa oli vaihtelevia kokemuksia. Kohtausten jälkeen asukkaiden kerrottiin olevan usein sekavia ja väsyneitä. Palautuminen kohtauksesta koettiin hyvin asukaskohtaiseksi ja palautumiseen kerrottiin vaikuttavan asukkaan ominaisuudet, kuten ikä ja hormonitoiminta. Epilepsian vaikutus kehitysvammaisen toimintakykyyn oli hyvin vaihtelevaa. Osa koki, että epilepsialla on suuri vaikutus toimintakykyyn ja osa koki, että vaikutusta ei juurikaan ole. Lähihoitajakoulutuksessa koettiin epilepsiaa käytävän hyvin vähän ja lisäkoulutusta epilepsiasta toivottiin. Asukkaiden epileptisten kohtausten hoitoon toivottiin selkeämpiä asukaskohtaisia ohjeita, jolloin kaikki pystyvät selvittämään nopeasti miten kunkin asukkaan kohtaus lääkitään.

Opinnäytetyön tuloksia voidaan käyttää epilepsian hoidon kehittämisessä ja suunnittelussa kohdeorganisaatiossa. Epilepsiaa sairastaville asukkaille voitaisiin tehdä jokaiselle oma epileptisen kohtauksen hoito-ohje, jolloin kohtauksen sattuessa kyseisen asukkaan hoito on mahdollista tarkistaa nopeasti. Jatkotutkimuksena voisi selvittää, miten hoitajat kokevat epilepsian estolääkityksen vaikuttavan asukkaiden psyykkiseen hyvinvointiin.