Tässä tutkimuksessa arvioitiin Satakunnan sairaanhoitopiirin sosiaalipalveluissa Antinkartanon kuntoutuskeskuksessa kehitettyä erityistason jalkautuvaa palvelua realistista arviointia soveltaen. Jalkautuvat erityistason palvelut oli luotu vastaamaan ulkoisiin ja sisäisiin kehittämistarpeisiin. Näistä merkittävimpiä olivat laitosasumisen hajauttaminen ja avohuollon asumistarpeisiin vastaaminen. Sairaanhoitopiirin toiminta-ajatus ja strategia sosiaalipalvelujen osalta, ohjaa jalkautettavien erityispalvelujen lisäämiseen ja kehittämiseen sekä perustason toimijoiden tukemiseen. Tässä tutkimuksessa pyrittiin tukemaan sairaanhoitopiirin toiminta-ajatusta ja strategiaa tarkastelemalla kehitetyn tuotteen viitekehystä ja arvioimalla tuotteen vaikuttavuutta.

Ajatuksena oli, että palvelu on kehittyvä ja räätälöitävissä asiakkaan tarpeisiin joustavasti. Jalkautuvasta palvelusta saatuja käyttökokemuksia oli kertynyt noin vuoden ajalta. Kertyneitä kokemuksia hyödynnettiin jalkautuvan palvelun kehittämisessä. Tässä tutkimuksessa käytetyn realistisen arvioinnin metodin mukaisesti asetettiin hypoteesi jalkautuvan palvelun vaikuttavista ominaisuuksista, joita arvioitiin tutkimuksen keinon.

Jalkautuva palvelun vaikuttavuuden oletettiin perustuvan palvelua toteuttavien henkilöiden osaamiseen eli tehtyihin interventioihin, työyhteisön ja perheiden kontekstin yhdistelmään. Muutosta odotettiin tapahtuvan työryhmän tietoisuudessa ja toiminnassa, jolloin tämä näkyisi tuloksena asiakkaan toimintakyvyssä, osallisuudessa ja arjen toiminnassa. Realistisen arvioinnin avulla haluttiin ymmärtää, mikä tässä palvelussa toimii mekanismina, joka saa aikaan muutosta asiakkaan tilanteessa. Saatuja tuloksia hyödynnetään jalkautuvan palvelun kehittämisessä, jolloin voidaan luoda uusi teoria, jalkautuvan palvelun viitekehys. Teoria vastaa kysymyksiin, mihin palvelu perustuu, missä kontekstissa se toimii, millä interventioilla ja kenelle.

Erityistason jalkautuvassa palvelutuotteessa vaikuttavia mekanismeja olivat johdon tuki jalkautuvalle palvelulle, työryhmän tai perheen yhtenäinen näkemys henkilöasiakkaan tilanteesta, suhteellisen samana pysynyt työryhmä koko prosessin ajan, riittävän monta tapaamiskertaa sekä työmenetelmien luova käyttö. Nämä mekanismit tuottivat muutosta työyhteisöjen ja perheiden tietoisuudessa, joka johti henkilöasiakkaan toimintakyvyn ja arjen hallinnan lisääntymiseen.