Tämä opinnäytetyö tehtiin Talvivaara Oyj:lle. Työn tavoitteena oli kehittää Talvivaarassa käytettyä ferroanalytiikkaa testaamalla kolmea erilaista raudanmääritysmenetelmää. Menetelmät perustuivat kompleksometriseen, jodimetriseen ja cerimetriseen titraukseen. Talvivaaran liuotusprosessin tehokkuutta ja toimivuutta seurataan useilla eri keinoilla, ja yksi näistä seurannoista on PLS-liuoksen ferrirauta-analytiikka, jolla saadaan suuntaa antavaa tietoa prosessin metallien liuotuspotentiaalista. Analytiikassa on ollut ongelmia nykyisen menetelmän suuren keskihajonnan vuoksi. Nykyisessä menetelmässä määritetään ferrirauta epäsuorasti PLS-liuoksesta määrittämällä siitä ferrorauta cerimetrisellä titrauksella ja kokonaisrauta ICP-OES-laitteistolla. Näiden analyysien tuloksista johdetaan ferriraudan määrä liuoksessa.

Menetelmiä testattiin määrittämällä tunnettujen näytteiden saantoa ja vertailemalla PLS-liuosnäytteiden rinnakkaiskokeiden tuloksia nykyiseen menetelmään. Kokeissa kompleksometrinen menetelmä erottui muita menetelmiä paremmaksi, ja sitä suositellaan käytettäväksi jatkossa. Menetelmä tulisi vielä validoida automaattititraattorille.