Kempeleessä käynnistyi loppuvuodesta 2011 kehittämistyö, jossa etsittiin uusia toimintamalleja ja yhteistyömahdollisuuksia kunnan ja Oulun seudun ammattiopiston Kempeleen yksikön kanssa. Kehittämistyö nimettiin ”Kempeleen hyvinvointikampuksen ja Pirilän alueen kehittäminen kuntalaisten hyvinvoinnin toimintaympäristöksi”. Päämääränä oli kehittää hyvinvointikampus ja Pirilä toiminta-alueeksi, joka palvelee eri-ikäisiä kuntalaisia erilaisin toiminnoin ennaltaehkäisemällä syrjäytymistä, luomalla yhteisöllisyyttä ja lisäämällä työllisyyttä. Hankkeessa tavoitteena oli tuoda ympäristö ja sen kokeminen merkittäväksi elementiksi juurtumisessa yhteisöön. Hankkeen tavoitteena oli myös luoda uudenlaista toimintakulttuuria kehityshankkeiden eteenpäin viemiseksi laaja-alaisella yhteistyöllä eri hallintokuntien kanssa.

Kehittämistyötä koordinoi työryhmä, joka työskenteli kehittämisprosessissa pehmeän systeemimetodologian mukaisesti. Kehittämistyöhön osallistettiin mukaan kunnan ja Osao:n viranhaltijoita sekä kuntalaisia. Kehittämishaasteena oli kohde, jossa kaupungin eri toimialat, koulutusorganisaatio ja kunnallinen päätöksenteko toimivat omista näkökulmistaan ja omien tavoitteidensa mukaisesti jatkuvasti muutoksessa olevassa toimintakentässä.

Kehittämistyön tuloksina alue tulee tulevaisuudessa palvelemaan erityisesti koulutuksen ja työllistymisen keskuksena, jossa alueen kunnat ja oppilaitokset tekevät yhteistyötä nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisessa erilaisilla toiminnoilla. Tämän lisäksi ympäristöä kehitetään niin, että se palvelee käyttäjäjien tarpeita sekä liikenteellisesti, toiminnallisesti että visuaalisesti.

Vaikka tutkimuksen edetessä alkuperäinen visio muuttui uudenlaiseksi, lopputuloksena voidaan todeta, että pehmeä systeemimetodologia soveltuu hyvin kehittämistyöhön, jossa toimintaympäristössä tapahtuu nopeita muutoksia, ja jossa toimijoiden yhteisiä tavoitteita ei pystytä määrittelemään täsmällisesti.

Toimijoiden haastatteluissa SSM koettiin mielenkiintoiseksi tutkimusmenetelmäksi, joka auttoi eri organisaatioita toimimaan yhteisen tulevaisuuden hyväksi. Sen käytön koettiin vaativan kehittämishankkeessa mukana olevilta kärsivällisyyttä ja epävarmuuden sietokykyä. Osallistavat kehittämismenetelmät paransivat osallistujien motivaatiota alueen kehittämiseksi.